Uni, 28.4.2008: Kävin Taivaanportilla

Alkusanat: Sydämessäni olevan vian tai häiriön vuoksi pulssini välillä putoaa puoleen normaalista ja välillä nousee tuplaan normaalista. Rytmihäiriöt välillä valvottavat ja heräilen niihin pitkin yötä.

Minulla oli rankkoja rytmihäiriötuntemuksia, joita ollut useana aiempana yönä ja oli taas tuona yönä. Aamuyöstä tuon rytmihäiriökokemuksen yhteydessä, en tiedä näinkö unta vai oliko se todellinen kokemus, mietin herättyäni, että ehkä sydämeni pysähtyi pieneksi hetkeksi. En tiedä? Joskus vielä minun viimeinen päiväni tulee, mutta aikani ei ollut vielä täynnä. Ja vaikka kärsin edelleen samasta viasta, jota ei voi hoitaa, pahenevista rytmihäiriöistä, minulla ei ole enää kuoleman pelkoa. Siihen tuli tuon kokemuksen ja näyn myötä aivan täysi vapautus. Uskovaisena määränpääni on Taivaan kirkkaus. Kiitos siitä Jumalalle.

UNI

Näin unta, että näin itseni sängyllä. Olin noussut kehoni yläpuolelle. Irtauduin ruumiistani, näin miten lensin korkealle, halki taivaan, avaruuden. Kohosin kiitämällä ja aistin taivaallisen joukon läsnäolon ympärilläni. Oloni oli sanomattoman innostunut, odottava, mahtava ja upea. Ymmärsin meneväni kohti kirkkautta. Ymmärsin pääseväni taivaaseen. Aloin odottaa, että saanko pian nähdä Herrani? Halusin nähdä Jeesuksen. Kun pääsin melkein porteille asti, ehdin nähdä vain väläyksen siitä suunnattomasta kirkkaudesta ja mieleeni tuli selvänä tietoisuus, jossa minulle ilmoitettiin: “Minun aikani ei olisi vielä.” Ajattelin sekunnin murto-osan verran, että en halua palata enää takaisin haluan jäädä kirkkauteen, mutta ruumiini veti minua takaisin ja se tuntui raskaalta säkiltä, jonne upposin takaisin. Sitten jatkui tavallinen uni, enkä muista mitään erikoista.

…

Aamulla olin niin ihmeissäni, sillä uni oli niin todellinen. Oliko se ollut edes unta? Sillä monena päivänä, juuri öiseen aikaan, minulla oli ollut ikäviä rytmihäiriöitä. Mutta nyt oli kuoleman pelkoni kokonaan poissa. Sillä siellä kirkkauden väläyksen yhteydessä koin jotain niin mahtavaa sen äärettömän pienen hetken, että sen tunteen kuvaileminen on sanoin hyvin hankalaa, sillä se oli sanomattoman ihmeellinen, rauhallinen, lepoa, täynnä iloa, rakkautta, rauhaa. Mikään maan päällä koettu tunne ei ole lähelläkään sitä. Mikään hyvän olon kokemus ei ole ulottuvuudeltaan lähelläkään sitä tunnetta. Se oli niin moniulotteinen ja samalla ihmeellinen tietoisuus täytti mielen. En osaa kuvailla sitä. Näin etäisesti, epäselvästi väläyksessä hahmoja siellä kirkkaudessa, jotka ehkä olivat enkeleitä. Mutta kun paluuni oli niin nopea, en voi, tai osaa sanoa näkemästäni enempää. Lähinnä, se tunne oli valtaisa elämys. Jumalan rakkaus ja pyhyys tulvivat siellä sydämeeni, niin ettei mitään vanhaa enää ollut, sellaista ei enää kaivannut, muuta ei täydellisyydessä tarvinnut. Jumala oli kaikkialla. Ja kaiken tuon pystyin käsittämään pienen pienessä hetkessä. Enkä silti käsittänyt vielä oikeastaan mitään.

Huom! Jos näen unen, ja vaikka siinä olisi hurjiakin tapahtumia, ne eivät ole pelottelua, eikä unista jää pelkotiloja. Vaan enemmänkin ne ovat annettu kehotuksena rukoilla asioiden puolesta, että Jumalan tahto voisi tapahtua maailman asioissa. Rukouksilla voidaan vaikuttaa aivan maailmanlaajuisesti siihen miten asiat tapahtuvat, jopa joskus kansakuntien kohtaloihinkin.