Tämä on toinen osa liittyen edelliseen kirjoitukseen. Ensin tullaan uskoon eli pelastutaan eli löydetään tie Jeesuksen ristin juurelle, niin siitä alkaa prosessi ja jännittävä matka, mikä johtaa lopulliseen pelastumiseen kadotetusta maailmasta.
Pyhän Hengen täyteys ja armolahjat
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Ap. t. 2:38)
vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Ap. t. 1:8)
1.Korinttolaiskirjeen 12. luvussa Paavali selittää armolahjoista ja niiden tarpeellisuudesta yksilön sekä seurakunnan rakentumiseksi. Paavali kertoo siinä luvussa myös seurakuntaruumiista, että ruumiin jokainen jäsen ja osa on tarpeellinen eikä ruumissa tulisi olla eripuraisuutta. Lisäksi aivan niin kuin kehossa on erilaisia aisteja ja jäseniä, esimerkiksi nenä haistaa ja korva kuulee, niin aistit välittävät tietoa aivoille ja aivot saavat koko kehon toimimaan välitetyn tiedon mukaan. Näin toimii myös elävä Pyhän Hengen täyteinen seurakunta yhdessä erilaisten virkojen ja armolahjojen kautta rakentaen koko seurakuntaa. Siinä luvussa Paavali mainitsee myös seurakuntavirat, jotka ovat jokaiselle elävälle seurakunnalle välttämättömät sen tasapainoisen rakentumisen vuoksi. Ja luvun lopussa Paavali kehottaa ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. ”(1. Kor. 12:31)
Jumala on valinnut meidät
Ihmiset asettavat omia ”pyhyysvaatimuksia” toisille uskoville sen mukaan miten itse ajattelevat asioista. Jos uskovat eivät ole samasta yhteisöstä tai seurakunnasta mihin itse kuuluu, niin siitä seuraa liian helposti arvostelua joka perustuu vain omassa yhteisössä vaalittuihin käsityksiin. Kuitenkin Jumalan valinta on ainoa oikea valinta. Jumala on valinnut jokaisen uskovan itse.
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, (Ef. 1:4-5)
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. (Room. 8:33)
Jos joku on uudestisyntynyt Jumalan lapsi, niin Pyhä Henki iloitsee tuosta henkilöstä, niin miksi siis me tuomitsisimme sitä, jonka Jumala on valinnut?
“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? (Matt. 7:1-3)
Rakkaus Kristukseen yhdistää
Maailmassa laajuisesti Kristuksen ruumiissa on niin monenlaisia jäseniä ja kaikilla on omia ”kummallisuuksiaan”. Mutta jos ihminen on kuin ”pullossa kasvanut” eikä tiedä mitään muiden maailman ihmisistä ja yhteisöistä voi niin helposti nähdä asiat liian suppeasti ja tuomita kaikki muut eri tavalla ajattelijat ja toimijat ties minne. Se ei ole Raamatun mukaan oikein. Uudestisyntyneitä uskovia tulisi yhdistää rakkaus Kristukseen yli kaikkien rajojen.
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, toinen: “Minä Apolloksen”, joku taas: “Minä Keefaan”, joku vielä: “Minä Kristuksen.” (1. Kor. 1:3-12)
Eipä tämä Korinton seurakunnan riitaisa tilanne ole outo meidänkään päivinämme. Kristikunta tuntuu tänä päivänä olevan jakautuneempi kuin koskaan ennen. Kuitenkin Jeesuksen rukous oli, että olisimme yhtä, koska siitä maailma tuntee meidän Jumalan lapsiksi, että me Jeesukseen uskovaiset rakastamme toisiamme, huolimatta siitä mistä tulemme ja mihin yhteisöihin me kuulumme.
Jokaisella uskovalla on vastuu
Kaikissa Kristillisissä yhteisöissä ja seurakunnissa on mukana uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, huolimatta onko heidän johtajansa hukassa opillisesti tai elämässään. Sillä elävä usko perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, ei sen yhteisön johtajaan, vaan ainoastaan uudestisyntymiseen.
Suurin vastuu seurakunnassa on opettajalla ja sanan julistajalla, että hän itse pysyy kuuliaisena Kristuksen Sanalle. Jos ei pysy kuuliaisena Sanalle niin hän helposti johdattaa kuulijansa metsään. Yhtälailla kuulijoilla itsellään on vastuu selvittää onko opetus oikeaa ja perustuuko se Raamattuun vai puhuuko joku omiaan. Hyvä neuvo on, että hedelmistään puu tunnetaan. Olemme kaikki henkilökohtaisesti vastuussa Jumalalle elämästämme, jopa jokaisesta sanastamme.
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:18-21)
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. ” (1. Tim. 6:3-5)
Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet. Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. (Tit. 1:7-11)
Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat. (1. Tim. 3:1-10)
KATSO KIRJOITUS: 1. osa | Pelastuminen ja kasvaminen
