Jos ajattelen eri tavalla, puhun eri tavalla, koen eri tavalla, reagoin eri tavalla, temperamenttini on erilainen, kiinnostuksen kohteeni ovat erilaisia, harrastukseni ovat erilaisia. Historiani on erilainen ja elämän kokemukseni ovat erilaiset kuin sinulla. Olen erilainen kuin sinä. Sinäkin olet erilainen kuin minä, olet Jumalan luotuna ainutlaatuinen. Kumpikin on Jumalan silmissä ainutlaatuinen ja Jumalan silmissä täydellinen.

Lähimmäiseni, entäs jos ja kun huomaat erilaisuuteni ja sen, että se ei vastaakaan täydellisesti sitä kaavaa mitä itse pidät täydellisenä, hyväksytkö erilaisuuteni? Näetkö siinä Jumalan suunnitelman mitä minä haluan toteuttaa, vai suljetko minut lähimmäisistäsi ulkopuolelle, koska en olekaan samanlainen kuin sinä ja koska olenkin erilainen? Kutsuni on erilainen kuin sinulla, sillä kokemuspohjani on erilainen. Kuljen tietä minkä Jumala on vain minulle viitoittanut ja siksi minä olen tällainen.

Erilaisuutemme uskovina on Jumalan armoa ja rikkautta.

“Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Mark 12:31)

PS Erilaisuudella en tarkoita synnillistä elämää niin kuin Raamattu selvästi asioista sanoo.