Koin kehotuksen kirjoittaa sanasen ahdistuksesta, joka tässä maailmassa on joskus omalla tavallaan läsnä meidän jokaisen elämässä, riippuen elämäntilanteista ja koetuksista. Toinen kokee koetukset ahdistavimpina kuin toinen mutta jokainen joutuu käymään elämässään läpi erilaisia ahdistavia tilanteita, niissä oppii ymmärtämään edes vähän ahdistuksen luonteesta. Ahdistusta voisi kuvailla, että se on puristava huolen tunne, josta ei oikein tunnu pääsevän irti sillä hetkellä kun sen valtaan joutuu.

Ahdistus saattaa olla myös persoonallisuuteen liittyvä ominaisuus, jonka kanssa joutuu taistelemaan ehkä jopa elämänsä loppuun saakka. Silloin puhutaan ahdistuneisuus häiriöstä, mikä hallitsee elämää enemmän tai vähemmän. Vaikka ahdistuneisuus olisi välillä elämässä taka-alalla se aktivoituu uudelleen stressissä. Tällaista ahdistustilaa on vaikea saada sammumaan ja se oireilee yksilöllisin tavoin. Tällaisen ahdistuksen juuret ovat traumaperäiset ja usein esim. lapsuuden traumakokemuksista lähtöisin. Vakavasta ahdistustilasta kärsivä tarvitsee aina ammatillista apua.

Olipa kyse millaisesta ahdistuksesta ja ahdistavasta elämäntilanteesta tahansa, Jumalan Sana on lohduttavaa lääkettä kaikille ahdistuneille ja kaikenlaisissa tilanteissa oleville, jotka kokevat millaista ahdistusta tahansa. Jumalan Sana lupaa jokaiselle lohdutuksen joka Hänen puoleensa kääntyy.

Jesaja kuvaa hyvin ahdistusta, jossa ihminen vaikertaa hiljaa Jumalan puoleen murheitaan.

”Niinkuin pääskynen, niinkuin kurki minä kuikutan, minä kujerran kuin kyyhkynen; hiueten katsovat minun silmäni korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.” (Jesaja 38:14)

Psalmin kirjoittaja kuvaa usein ahdistustiloja ja Jumalan puoleen kääntynyttä rukousta.

”Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.” (Psalmit 102:3)

Johanneksen evankeliumissa on Jeesukselta lupaus rauhasta, vaikka samalla Hän sanoo että maailma on ahdistava paikka.

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33)

Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille, ettei minkäänlainen ahdistustilamme voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta ja että ahdistukset toimivat jopa hengenhedelmien kasvualustana, koska ne saavat elämässämme aikaan kärsivällisyyttä.

”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?” (Roomalaiskirje 8:35)

”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,” (Roomalaiskirje 5:3)

Kärsivällisyys kasvaa meissä, jos etsimme ahdistuksissamme Jumalan tahtoa ja käännymme Hänen puoleensa luottaen, että Hän pitää meistä huolta kaikissa tilanteissamme.

”ja “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”. ” (1. Piet. 5:7)