Ilmestys: Jos sinä nyppisit Jumalan kohdalla päivänkakkarasta terälehtiä, jokaisen kohdalla olisi rakastaa, rakastaa, rakastaa… sillä Jumalalla ei tule meitä kohtaan sitä terälehteä, jossa sanottaisiin: ei rakasta, vaan rakastaa, rakastaa, rakastaa. Tuntuipa meistä miltä tahansa.

Uskovatkin ovat vain ihmisiä, joilla on tunteet, jotka eivät ole turhia, muuten niitä ei ehkä olisikaan? Ja jokainen kokee asiat myös eri tavalla. Toiset vahvemmin toiset eivät niinkään hätkähdä herkästi asioista. Herkkyystasomme aisteissa ja kokemuksissamme ovat erilaisia.

Olen tavannut pitkänlinjan evankelistoja, jotka ovat olleet vain tavallisia ihmisiä tunteineen. Heilläkin on usein voimakkaat ja syvät tunteet asioista, joita he ovat kertoneet kokeneensa. Niinikään luulisin, että loukatuksi tulleella uskovalla ei ole mitään superegoa suojelemaan meidän tunne-elämäämme, kun tulemme loukatuksi, kyllä se sattuu ja murehduttaa, kun kohdalle osuu olipa miten vahva pitkänlinja uskovainen tahansa.

Mutta sitten, anteeksianto on se yksi avain tähänkin. Nämä mainitsemani evankelistat ovat kertoneet, että se miten sen loukkauksen yli pääsee, on anteeksi antaminen välittömästi, aivan niin kuin Jeesus teki sanoessaan: -Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Se on oma tahdon asenne ja valinta. Rakkauskin on pitkälle tahdon valinta. Siinä on se vesi hanhen selästä… katkeruus ei saa otetta. Se liukenee pois ja itse kokee vapauden negatiivisista tunteistaan, viha ei saa valtaansa, ja…

Tilalle tulee Jeesuksen lupaama rauha ja Jumalan rakkaus.