”Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” (Matt. 24:27)

Huomattu on, että on helpompi puhua tai lukea rohkaisua jota kaikki haluavat, mutta varoitusta tulevasta haluaa kuulla vain muutama, sillä ihmisessä oleva rangaistuksen pelko herättää vastenmielisyyttä. Ihminen haluaisi nyppiä rusinat pullasta ja jättää muun osan syömättä. Raamattu on kaiken rohkaisun ja rakkauden ohella pullollaan myös varoituksia, kehotuksia, muistutuksia joilla niilläkin on oma paikkansa kokonaisuudessa.

Sehän on selvä että maailmaa ja ihmiskuntaa koskeva tuomio on tulossa. Näin on kirjoitettu. Sen ensi mainingit lyövät nyt yli maailman. Emme haluaisi kuulla sanomaa pelottavista asioista. Jumala ei kuitenkaan halua pelotella vaan rohkaista uskomaan Häneen, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

”Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.” (Mark. 13:7)

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Ihminen haluaisi kokea onnea, rauhaa ja lepoa, koska se kaipuu on annettu ihmiselle jo luomakunnan alussa, kun ihminen eli Edenissä, Paratiisissa rauhaisaa elämää. Ihminen tavoittelee tätä onnea ajallisesta maailmasta mutta sitä valitettavasti tässä maailmassa ei anneta kuin hetkellisesti pieninä muruina.

Jumalan Sanaa lukiessa huomaa että kärsimys on jatkuvasti läsnä tässä ajallisessa maailmassa. Jumalan Sana on kokonaisuus, jossa syntiinlankeemuksen tuoma kärsimys hallitsee ajallista maailmaa. Näin on vielä toistaiseksi.

Ja mitä pidemmälle mennään lopun aikoja, sen voimakkaammin pimeyden vallat taistelevat sitä vastaan että oikea Messias ei palaisi eikä tuhatvuotinen rauhanvaltakunta voisi toteutua. Koska silloin pimeyden voimat on vangitaan ja maailmassa vihdoin vallitsee rauha, onni ja lepo.

”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” (Jes. 11:9)

Me jotka nyt elämme tässä kiihtyvässä lopunajassa emme voi välttyä katastrofien vaikutuksilta omassa elämässämme. Mutta kuitenkin Jumala on varannut omilleen ihmeellisen avun. Jumalan huolenpito kohdallamme ei poista kokonaan sitä tosiasiaa, että ajallisessa maailmassa saatamme vielä joutua näkemään monenlaista sotaa, nälkää ja tuhoa tai että itsekukin ehkä joutuu kokemaan monenlaista ahdistavaa, ikävää, raskasta ja epämiellyttävää. Mutta jos joudummekin koetuksiin ja vaikeuksiin, emme saa menettää uskoamme ja toivoamme paremmasta. Niin kuin Jumala pelasti Egyptissäkin kansansa vitsauksien keskeltä niin Jumala pelastaa vastakin, koska Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.

Meidän toivomme ei ole tässä maailmassa, sillä meidän toivomme on tuleva maailma, Jumalan lupaama iankaikkisuus.

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.” (1. Kor. 15:19)

Ja Sanassa lukee selvästi ettei Hänen omiaan ole tarkoitettu kokemaan vihaa eli kokemaan niitä vihan maljoja joita tämä maailma joutuu käymään lävitse tuomion pasuunoiden pauhatessa.

”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.” (Mark. 13:8)

Hyvä on siis ymmärtää että maailman synnytystuskat voimistuvat kokoajan emmekä voi pistää päätä pensaaseen ettei kovat ajat koskisi meitä mitenkään. Ne koskevat koko maailmaa. Koko maailma kokee kärsimystä. Mutta se ei ole vielä loppu.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” (Ilm. 3:10-12)