Siunattua Pääsiäisen aikaa

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Johannes 1:1-5) todennut että siinä hetkessä tapahtuu valonvälähdys.

Raamatussa sanotaan, että Jeesus on valkeus tälle maailmalle, ja se mikä hänestä syntyy, on siis valkeudesta saanut alkunsa.

Mutta Pyhästä Hengestä syntynyttä kutsutaan valkeuden lapseksi.

”sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1. Tessalonikalaiskirje 5:5)

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina” (Efesolaiskirje 5:8)

Minulla on ollut valtava suru hengessä nyt muutaman päivän ajan. Se on suru tämän maailman sieluista, niistä jotka eivät ymmärrä… jotka eivät osaa valmistautua mihinkään mitä on tulossa.

Kaikki merkit on näkyvissä, aivan niin kuin Nooan päivinä, kun Nooa meni arkkiin ja ihmiset elivät elämäänsä huolettomina ymmärtämättä, että aika loppuu.

Tämä suru on musertavaa. Olen nähnyt asioita unessa ja eräässäkin unessa kokenut musertavan surun. Olen nähnyt millaisia ovat tuomiot kun ne tulevat. Eräässä unessa seisoin keskellä suurta katua, suuressa suuressa kaupungissa mahtavassa kaupungissa, siinä kaupungissa kuljen kohti korkeampaa paikkaa josta katselin alas suureen rannikkokaupunkiin. Tiedän missä maassakin tuo kaikki tapahtui. Yhtäkkiä korkeat talot alkoivat sortua. Se järkytti minua. Huusin ja itkin unessa: -Jumala miksi tämä tapahtuu?  Sain siihen selvän vastauksen: -Koska minut on hylätty, sanoi Jumala. Tunsin sen Jumalan tuskan sieluista, jotka tuhoutuvat hävityksen keskellä ja se oli musertavaa. Jumalan rakkaus on niin valtava ihmiskuntaa kohtaan ja silti hänet torjutaan, koska pimeys hallitsee sydämissä.

Kuka kertoisi, kuka menisi ja kuka veisi valoa?

Aika on loppumassa ja tunnen sen Jumalan tuskan kallisarvoisista helmistä, ihmisistä, sieluista. Tämä maailma ei näe eikä käsitä, mitä aikaa elämme. Siksi tämä suru painaa mieltä alas. Se on hätää sieluista. se on tuskaa, mitä Pyhässä Hengessä koen Jumalan tuntevan.

“Te olette maailman valkeus.” Ne olivat Jeesuksen sanat opetuslapsille, joita ovat kaikki Jeesuksen seuraajat tänäkin päivänä.