(Jaak. 3:8-11)
8.mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. 9.Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; 10.samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. 11.Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?

	Synonyymit: KIROTA = noitua, loihtia, lumota, loitsuta, taikoa, aiheuttaa pahaa onnea, loitsia, tuomita, julistaa kiroukseen, julistaa pannaan, sadatella, kiroilla, pilkata, paheksua, herjata, manata.

Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.❗
(Room. 12:14)

Roomalaiskirjeen 14. luku käsittelee mm. toisen ihmisen tuomitsemista. Siinä sanotaan neljännessä jakeessa: “Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa oman isäntänsä edessä? Hän seisoo tai kaatuu; Mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” Jae 10. “Mutta sinä, minkä tähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkä tähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.”

Uni joulupalloista

Täytyy kertoa omasta elämästäni monien vuosien takaa eräs tarina.

Jumala on näyttänyt minulle paljon unia uskoontulon jälkeen. Ne ovat olleet vertauskuvallisia unia. Hän on näyttänyt niitä minulle, valmistaakseen minua tuleviin elämäntilanteisiini. Olen siis oppinut jo nuoresta pitäen luottamaan Jumalaan ja Hänen johdatukseensa, vaikka silti itse olenkin yrittänyt tehdä monet asiat ennen kuin olen kysynyt Jumalalta mitä Hän tahtoo. Siksipä olenkin monesti elämässä joutunut vaikeisiin elämäntilanteisiin, joko omasta syystäni ja välillä ei omasta syystä. Eikä elämä ole ruusuilla tanssimista kenellekään ja uskovakaan ei ole vaikeuksilta suojattu. Mutta Jumala on luvannut olla vaikeuksissa jokaisen kanssa niin, että voi koetuksen kestää.

Näin erään kerran unen joulupalloista ja elämässäni oli tuolloin monenlaisia stressitekijöitä ja elin raskasta aikaa. Kuuluin silloin erääseen seurakuntaan jossa juuri kukaan ei tiennyt todellisuutta minkälaisen paineen alla elin henkilökohtaisessa elämässäni ja olinkin aika yksin ongelmieni keskellä. Ja etsin suorittamalla jotain syvempää merkitystä enemmän elämääni, johtuen siitä ahdistuksesta mitä omassa elämässäni oli. Tietenkään ihmiset ympärillä eivät tienneet paineistani, niin ne eivät myöskään ymmärtäneet minun kamppailuani, että olin jo lähestymässä burnoutia. Mikä sitten tapahtuikin noin vuosi myöhemmin. Tämä kerron siksi, että ylisuorittamiseen kuului haalia liikaa tehtäviä joka puolelta, koska se piti ajatukset pois ikävistä asioista. Ja siksi poukkoilin sinne tänne kysymättä Jumalalta Hänen tahtoaan ja aikatauluaan asioissa. Kun en kysynyt Jumalalta, mitä Hän haluaa, että teen, niin lopulta oli pakko vetäytyä sivuun kaikesta, saamaan voimat takaisin. Mutta selvitty on siitäkin elämänvaiheesta. Siitä lisää joskus toiste.

JOULUPALLOT

Näin siis tuolloin unen, jossa olin omassa kodissani. Lähdin kävelylle. Tiellä vastaani tuli ikään kuin ilmasta roikkuen joulupalloja. Siinä ne roikkuivat edessäni ja ilhailin niitä. Ne näyttivät niin kauniita. Lähestyin niitä ihastuksissaan ja otin yhden käteeni. Katsoin sitä läheltä, mutta kauhukseni huomasin, että siinä olikin noita-akan kuva. Niissä palloissa oli noita-akan kuvia. Eivät ne olleetkaan joulupalloja. Eivät sitä miltä ne kauempaa näyttivät. Säpsähdin sitä näkyä, irrotin otteeni niistä palloista ja lähdin pois paikalta. Ja sitten palasin takaisin omaan kotiini josta olin lähtenytkin. Uni päättyi. Unohdin tämän unen. Olin kyllä kirjoittanut sen ylös, koska tiesin, että se oli jokin näky jota en sillä hetkellä ymmärtänyt.

Jonkin ajan päästä innostuin naapuriseurakunnan toiminnasta ja ilmapiiristä. Kävin siellä kokouksissa ja kaikki vaikutti niin ihanalta. Kun olin jonkin aikaa ollut siellä kokouksissa ja tutustuin enemmänkin sen toimintaan ja sitten tein semmoisen ratkaisun, että minä erosin omasta seurakunnastani ja siirryin tähän seurakuntaan. Ja olin todellakin koko sydämestäni mukana kaikessa siellä. Viihdyin siellä ja pidin siitä paikasta. Mutta mitä enemmän pääsin sisälle toimintaan ja päästessäni mukaan porukkaan, niin kuulin ja huomasin miten paljon tietyt ihmiset ympärilläni juorusivat negatiiviseen sävyyn joistain uskovista. He puhuivat perättömiä ja ihan pahantahtoisesti.

He arvostelivat muita tietämättä mitään näiden ihmisten todellisesta tilanteesta. Tiesin juttujen olevan omia arveluja asioista, joita he olivat ajatelleet olevan muilla. Tiesin eräästäkin asiasta enemmän kuin he ja yritin hienovaraisesti oikaista erästä asiaa mistä he puhuivat. Siinä tulin sitten hengessäni järkyttyneeksi, että näin tämmöinen arvostelun ja syyttämisen hengen. Jouduin tilaan, jossa murehdin useita päiviä asiaa ja seurakuntaa, ja koin etten voi olla osallisena sellaisessa toiminnassa missä käytös on tällaista. Yritin käydä silti seurakunnassa mutta iloni oli poissa, kun vaistosin sen hengen, mitä olin joutunut todistamaan, niin silloin yks kaks minä muistin sen uninäyn niistä joulupalloista.

Unen sanoma aukeni

Äkkiä ymmärsin, mitä ne joulupallot tarkoittivat. Olin ollut todella innostunut ja ihastunut siihen seurakuntaan, enkä minä sitä seurakuntaa halua moittiakaan, enkä niitä ihmisiäkään. Mutta tajusin mitä uni merkitsi, mitä ne noita-akat palloissa olivat. Se tarkoitti noitumista, kiroamista. Ihastus oli nyt vaihtunut järkytykseen. Monien päivien murehdinnan, rukouksen ja harkinnan jälkeen koin, että minun oli pakko erota tästä seurakunnasta ja palata takaisin sinne vanhaan seurakuntaan, josta olin lähtenyt.

Tietenkin tämän uuden seurakunnan paimen loukkaantui ja oli vihainenkin. Ja ymmärrän sen. Hyvin ärsyyntyneen oloisesti hän moitti minua tempustani, että minä olin liittynyt sinne seurakuntaan ja nyt minä lähden, että se ei ole soveliasta käytöstä. Koin etten voinut kertoa unestani enkä tapahtuneesta, en halunnut moittia ketään, enkä moittia seurakuntaa. Olin pahoillani aiheuttamastani epäkorrektista tilanteesta, ymmärsin sen täysin. Mutta siitä en voinut olla pahoillani, että lähtöni, paluu takaisin omaan seurakuntaan oli kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa. Tiesin Jumalan näyttäneen minulle sen unen etukäteen ja selkeästi senkin miksi lähden takaisin.

Ja tietenkin olin todella surullinen, että jouduin lähtemään sieltä. En minä sitä kevyellä sydämellä tehnyt. Mutta minä ymmärsin, mitä Jumala oli unessa näyttänyt, myös sen että palaan takaisin vanhaan seurakuntaan kotiini ja se lohdutti minua.

Opetuksen konkreettisuus pysäytti

Jouduin miettimään vakavasti mikä merkitys oli tällä kaikella? Lopulta päädyin siihen, että se oli armoa ja koetus. Menenkö mukaan muiden parjaamiseen vai sanoudunko siitä irti, vaikka sainkin osakseni sen jälkeen monelta taholta ylenkatsomista, jota siitä seurasi, menemättä tässä asiaan sen syvemmin, Jumala tietää. Se oli niin pysäyttävä kokemus, että sen kautta tuli Jumalan kunnioitus eli Jumalan pelko Hänen suuruuteensa, sen miten Hän suhtautuu siihen miten me puhumme muista uskovista, olipa kuka hyvänsä, koska me emme voi tietää mitä tämä käy elämässään lävitse. Meillä ei ole oikeus lukea tuomioita omasta mielestämme oikeilla arvioilla, koska ihminen ei tiedä kaikkea. Jumala on tuomarimme.

Jumala siis halusi opettaa minulle, monta asiaa ja konkreettisesti sen, että muiden uskovien ja seurakuntalaisten haukkuminen, mollaaminen, moittiminen, arvosteleminen on noitumista eli kiroamista, kirouksen langettamista ja se on noituutta. Sitä ei saa uskovainen tehdä kenellekään. Älkää kirotko vaan siunatkaa! Minä olin saanut nähdä omin silmin ja oppia omin silmin tämän asian mitä se on Jumalan silmissä. Jumala opetti minulle konkreettisesti unen avulla, että joudun tilanteeseen, jossa lähden omasta kotiseurakunnastani, kun ihastelen miten edessäni on jotain houkuttelevaa, mitä pidän ihanana ja kauniina, ennen kuin minulle selviää, ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää. Ihanat kauniit koristeet ovatkin läheltä nähtynä täynnä kirousta. Ja pakenin sitä ja palasin takaisin omaan kotiseurakuntani.

Tein siis ratkaisuni palata takaisin kotiin, vaikka tiesin saavani siitä varmasti syytöksiä ja tuomiota sekä vanhassa seurakunnassani että lähtiessäni uudesta takaisin vanhaan. Varmaan osani oli saada kaikkien moitteita tilanteesta, mutta Jumalan etukäteen tiesi, että minä näin tulen tekemään ja mitä minä opin nähdessäni näitä joulupalloja. Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Opetus oli myös siinä, että jos olisin kysynyt Jumalalta syvempää merkitystä unelle, niin olisin ehkä säästynyt koko episodilta ja pysynyt aloillani eli en olisi alunperinkään siirtynyt toiseen seurakuntaan?

(Luuk. 6:26-28)
26.Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. 27.Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, 28.siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy. (Sananl. 26:2)

Näitä tarinoita mitä Jumala on matkan varrella opettanut saattaa tulla jatkossa lisää.

KATSO KIRJOITUS: Sormella osoittelijat