Niin monta kertaa omassa viisaudessani olen suunnitellut hyvän suunnitelman, kuvitellut ja ajatellut, että minäpä teen noin ja noin ja niin ja näin, mutta yhtä monta kertaa olen saanut huomata että minun viisas suunnitelmani ei sitten toteutunutkaan. Monta mutkaa on tullut matkaan ja varsinkin silloin, kun itse olen yrittänyt niitä mutkia oikoa.

Oma viisaus on kuin viskoisi herneitä ilmaan ja yrittäisi sitten ottaa niitä haravalla kiinni ilmasta.

Saahan sitä suunnitella ja säätää sanoo Herra, mutta Jumala todellakin itse kääntää säätöruuvista ihan toiseen suuntaan ja kyselee välillä, että kuinkas nyt sujuu, joko olet oppinut uudet läksyt, vai mennäänkö taas kiertotietä johonkin päin?

Ei ole helppoa olla itsepäinen ja innokas.

Mutta opeteltava se on tämä elämisen taito. Vaan oppiiko sitä kokonaan? Luulen, että juuri kun luulee oppineensa elämästä jotain, ikä tulee vastaan ja aika loppuu kesken?

Viisautta elämässä todella tarvitaan ja sitähän saa pyytää Jumalalta, joka antaa sitä soimaamatta ja kyselemättä.