Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12:15)
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal. 6:2)

Pitkäperjantain aamuna kotona, keittiössä, kahvikupin ääressä, näin ilmestyksessä Jeesuksen. Hän oli juuri puhunut pitkään kansalle ja palvellut ihmisiä ja häntä alkoi väsyttää. Jeesus vetäytyi yksinäisyyteen keräämään voimia.

Sitten näin toisen kohtauksen missä hän sanoi naiselle, joka koski hänen viittaansa, että kuka minun koski, vaikka kyllä sen tiesi. Mutta hän sanoi niin, että nainen toisi oman uskonsa esiin. Mutta samalla Jeesus tunsi, että hänestä lähti sillä hetkellä voimaa, kun tuo nainen koski häneen. (Markus 5:30) Näin tapahtui myös silloin, kun ihmiset tungeksivat joka paikassa hänen ympärillään, niin Hän vetäytyi yksinäisyyteen.

”Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.” (Luukas 6:12, Mark. 3. luku)

Joku ehkä ajattelee, että Jeesus oli jotenkin yliluonnollinen ja jaksoi yliluonnollisesti vaikka mitä. Hän oli kuitenkin ihminen, koki samat tuntemukset kuten mekin ihmisinä koemme väsymystä. Kun Jeesus oli Samarian kaivolla hän oli väsynyt.

… Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. … (Joh. 4:6)

Koska Jeesus oli kehonsa puolesta ihminen, hänkin koki kaiken kuten ihminen ja Pyhän Hengen kautta hän oli voideltu Jumalan voimalla, minkä kautta hän toteutti Isän tahdon mukaisia asioita saaden niihin voimaa mutta kehonsa väsyessä hänenkin täytyi levätä.

Erään kerranhan Jeesus nukkui veneessä.

”Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: “Herra, auta, me hukumme”. Hän sanoi heille: “Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: “Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?”” (Matteus 8:23-27)

Tuosta kertomuksesta näemme, että Jeesus todellakin kaipasi myös rauhaa ja lepoa, ja siksi hän niin usein vetäytyi rukoukseen ja yksinäisyyteen, virvoittumaan Pyhästä Hengestä ja lepäämään fyysisesti kaikesta hälinästä, kun kaiken aikaa kansan paljous tungeksi hänen ympärillään.

Kannatelkaa uupuneita

Mutta Raamattu kertoo, että oli myös hetkiä, kun Jeesus tarvitsi apua ja hän pyysikin sitä, kun Jeesus pyysi opetuslapsia olemaan kanssaan Getsemanessa ja rukoilemaan kanssaan. Sitten oli myös Via Dolorosalla ristin alle uupuminen. Mikä on esimerkki siitä, että inhimillisesti liian raskaan taakan alle voi uupua ja silloin tarvitaan joku rinnallakulkija, joka kannattelee sitä taakkaa, että pääsemme lopulta eteenpäin, koska emme jaksa loputtomiin yksin.

Jeesus tietää kaiken inhimillisen väsymyksen, koska hänkin koki sen taakan. Jumala tietää kaiken, koska hän on kaikkitietävä Henki.

Asian vahvistuksena Aaron ja Huur

Sitten, kuin vahvistuksena ilmestykseeni ja siihen saamaani ymmärrykseen, minkä tuossa kirjoitin. Samana päivänä päivällä olin tilaisuudessa, jossa oli loistava opetus identiteetistä Kristuksessa ja opetuksen lopussa, kun puhuja kertoi Mooseksesta, miten hän tarvitsi Aaronia ja Huuria avukseen pitelemään hänen käsiään ylhäällä, että taistelussa vihollista vastaan pysytään voiton puolella.

Se kosketti minua aivan erityisesti, koska aamulla olin nähnyt tuon ilmestyksen Jeesuksen väsymyksestä ja ymmärtänyt mitä Pyhä Henki oli alkanut jo aamulla avata asiaan liittyen, ettei tarvitse aina ponnistella kaikessa loputtomasti yksin, koska Jumala haluaa antaa meille myös näitä Aaroneita ja Huureja elämäämme, että me jaksamme.

Jumala ymmärtää meidän elämään liittyvät uuvuttavat asiat sekä sen, että monesti, jos ja kun joudumme esimerkiksi raskaisiin sielunhoidollisiin tilanteisiin niin nekin kohtaamiset ihmisten kanssa vievät meistä voimaa, emmekä me jaksa loputtomiin yksin mennä eteenpäin, tarvitsemme jatkuvaa virvoitusta Pyhältä Hengeltä mutta myös paljon toisia ihmisiä, kannattelemaan käsiämme ja joskus ristiämmekin.

… niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin. Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: ‘Hävitä!’
(5. Moos. 33:25-27)

HÄNEN VAATTEESEEN HAPSUT:

Evankeliumissa on tarina, joka kuvaa paranemista liittyen Kristuksen vaatteisiinkin…

Nainen, joka kärsi verenvuotoa 12 vuotta, kosketti Jeesuksen helmaa vaatteessa toivoen ja ajatellen: “…jos vain kosketan Hänen vaatetta, minä paranen.

Mutta Kristus kääntyy ja nähdessään hänet sanoin: “Tyttäreni, ole rohkealla mielellä; uskosi on tehnyt sinut terveeksi.” Heti nainen oli terve. {Matt. 9:21-22}

.. Miksi naisen paraneminen oli sidottu hänen uskoonsa ja mikä on niin erityistä Kristuksen viitan helmasta?

Monet Raamatun lukijat ymmärtävät, että hän ei vain koskettanut Kristuksen vaatteita, hän kosketti (kraspedon) “helmaa”, “reunaa”, “hapsua” tai vaatteen liepeen nurkkaa.

Toora kuvaa tätä erityistä osaa israelilaisten vaatteista.

Jumala opetti Moosekselle: “…he tekevät itselleen tupsut niiden vaatteiden kulmiin läpi sukupolvina. ja he panevat kuhinkin kulman tupsuun sininen nauhan. Siitä tulee tupsu, jotta voit nähdä ja muistaa kaikki Herran käskyt..

Minä olen HERRA, sinun Jumalasi, joka toi sinut ulos Egyptin maasta olemaan sinun Jumalasi” {4 Moos.15:38-41}..

Tämä on käsky (tzitzit) “tupsut” tai “hapsut” käytetty vaatteen neljässä kulmassa kuin tallit. (Tallit tai taleth on hapsuinen vaate, rukoushuivi. Tallitissa on erityiset kierretyt ja solmitut hapsut, tzitzit, kiinnitettyinä sen neljään kulmaan.)

Tällaisten tupsujen tarkoitus on hyvin erityinen muistuttamaan Israelia siitä heidän erottamattomasta yhteydestä Jumalaan, muistuttamaan heitä siitä liitosta.

Heprealainen sana (tzitzit) liittyy sanaan, verbi (natzah) “lentää”. Toinen tämän saman verbin muoto on (hitzah), mikä tarkoittaa “taistella”, “pyrkiä” tai yrittää todella kovasti..

Hänen kohdatessaan Kristuksen, tämä Abrahamin tytär tarttui vaatteen liepeeseen, Messiaan vaatteeseen “uskossa” ja “taisteli” kuin hypähtäisi ylös Jumalaa kohti ja hänen Voideltuaan, yrittäen pitää lupauksista kiinni niin lujasti kuin hän pystyi ja vedota hänen yhteydestään Jumalaan ja luottaen hänelle kuuluviin Liiton lupauksiin.

Hänellä oli usko “PIDÄ”, kiinni Kristuksen helmasta (tzitzit) ja “äläkä päästäisi irti.” (ps.91)

Hänen uskonsa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä; osoittautui olevan HYVIN PERUSTELTUA USKOA..