Uusi suunta, uusi aika, uusi järjestys, uusi laki…
Maailmassa kaikki muuttuu.

Orkesteri virittäytyy…

Lyhyt intro ja sitten alkaa soitto.
Seurakunta virittäytyy alkusoittoon, avaa äänensä ja sitten se äkkiä vaikenee,
koska kuorolaulu on ohi.
Tulee vahdin vaihto ja maailman tahtipuikkoa heiluttaa pimeyden orkesteri.
Mutta kirkkokuoro siirtyy lehtereille, urkuparvelle.

Kakofoniaa…

Niin paljon tapahtuu nyt juuri maailmassa. Näyttämö alkaa olla valmis ja kenraaliharjoitukset ovat päättymässä. Mikään ei ole enää esteenä kaaokselle ja orkesterin johtoon astuu se, joka on vielä nimetön hahmo. Yllätysnumero on tulossa. Lyhyt intro, alkusoitto ja sitten pärähtää riitasointujen sekamelska. Sitä ei kukaan haluaisi kuunnella.

Kuka sekoitti nuotit?

Se joka sen teki, nauraa hiljaa nuottipinon takana ja laittaa sorkkansa lakerikenkiin. Kukaan ei huomaa, että kuka oli se joka hiipi johtajan korokkeelle. Ovela temppu uudelta kapellimestarilta.

Uusi järjestys, uusi tahtilaji ja uudet nuotit. Tästä se sitten lähtee, ja missä on kirkkokuoro? Poissa. -Ei haittaa, sanoo uusi kapellimestari korokkeeltaan. -Tätä sinfoniaa johdan minä, ja loppusoitto on suorastaan räjäyttävä.

Kun Kuningas saapuu…

Mutta seitsemännen säkeistön kohdalla Kuningas astuu saliin kuoron kanssa. Hän osoittaa ärtymyksensä riitasointujen sinfoniasta. Ei korvat kestä tuota enempää. Silloin huono kapellimestari sekoaa pahasti nuoteissaan ja putoaa korokkeeltaan alas orkesterimonttuun.

Kuningas vaihtaa koko orkesterin ja määrää kaikille selvät sävelet. Vihdoinkin kuullaan kaunista musiikkia!