Aamulenkillä keskustelu Herran kanssa avasi tällaisia näkymiä…

Tämä ei ole nuhdetta, vaan suurta surua.

Raamatussa on ohjeita, ja seurakunnassa painotetaan niitä asioita, joissa neuvotaan uskovia toimimaan hyvällä tavalla ja ohjeita on moniin tilanteisiin ja se on aivan oikein.

Kuitenkin on niin, että ihmisillä on elämäntilanteisiin ja olosuhteisiin liittyviä seikkoja joiden vuoksi ihminen ei kykene täyttämään sitä ihannetta mikä olisi itse kullekin parhaaksi.
Jumala tietää olosuhteet ja Jumala tietää miten asiat ovat. Koen, että monet surevat että ovat jääneet sivuun. Uskossaan vahvat jaksavat yksinäisyyttä ja monenlaisia koetuksia, mutta entä ne monet heikot?

Monet seurakunnat ovat niin innostuneita viemään evankeliumia eteenpäin ja toimimaan aktiivisesti ulospäin, ja se on erinomaisen hyvä asia. Entä jos joku ihminen ei jostain syystä pääse seurakuntaan, puuttuu seurakunnasta niin onko lähimmäiset kiinnostuneet mitä hänelle kuuluu? Terve seurakuntaruumishan rakentuu myös lähimmäisen huomioimisesta. Sillä vuosien varrella mieleeni on jäänyt ihmisten henkilökohtaisia kommentteja, ja pohtinut, että jäävätkö oman seurakuntayhteisön sisällä yksilön tarpeet vähemmälle huomiolle? Jos omasta seurakunnasta huolehtiminen jää vaillinaiseksi, niin miten ulospäin voi antaa parhaansa?

Jos siis seurakuntaruumiista joku osa on puutteellisella hoivalla ja huolenpidolla niin habitus näkyy väistämättä ulospäin.
Karrikoitua mielikuvaa: Pipo on vinossa tai kengästä tulee varvas ulos. Siis eivätkö ulkopuoliset tämän huomaisi jossain vaiheessa? Seurakuntaruumis ei voi hyvin, jos se unohtaa oman ruumiinsa jäsenistä, yksinäiset, vanhukset, syrjäytyneet, sairaat, tuntemattomat.

7.Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi. (Room. 15:7)

Entä se, että seurakunnassa on epämääräinen joukko ihmisiä, jotka vain olettavat asioita, ilman että ottavat selvää asioiden taustoista. Olettamukset jonkun elämän tilanteesta eivät välttämättä perustu faktoihin vaan luuloihin. Ei pidä luulla mitään, jos ei tiedä, eikä voi tietää, jos ei kysy, ja jos ei kysy siltä kenestä on kysymys, ei voi tietää sitä mikä on hänen elämässään olevien asioiden laita. Luulemiselle ei voi perustaa oikeaa käsitystä ihmisistä ja pelkät olettamukset ihmisestä eivät kunnioita ihmisen arvoa. Kuulopuheet eivät ole totuus missään asioissa.

Paavali nuhteli Korinton seurakuntaa aikanaan.

20.Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
21.ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet. (2. Kor. 12:20-21)

Saarnaajan kirjassa sanotaan, ettei ole mitään uutta auringon alla ja jokaisesta sanastakin me joudumme tilille, kun leiviskät punnitaan…

Paavali kirjoitti Timoteukselle, että viimeisinä päivinä seurakunta vain pahenee.

1.Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2.Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3.rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4.pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5.heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
6.Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja,
7.jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
8.Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä.
9.Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi. (2. Tim. 3:1-9)

Uskovat ovat yksi ruumis

4.Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5.niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; (Room. 12:4-5)

12.Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13.sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
14.Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
15.Jos jalka sanoisi: “Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
16.Ja jos korva sanoisi: “Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
17.Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?
18.Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.
19.Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
20.Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
21.Silmä ei saata sanoa kädelle: “En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: “En tarvitse teitä.”
22.Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
23.ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
24.mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25.ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
26.Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
27.Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28.Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. (1. Kor. 12:12-28)

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne

15.Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16.ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17.Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. (Jaak. 2:15-17)

13.Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
14.Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15.Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16.Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17.Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18.Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19.Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.”
20.Vaan “jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.”
21.Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. (Room. 12:13-21)

Laupias samarialainen

30.Jeesus vastasi ja sanoi: “Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31.Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32.Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33.Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34.Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35.Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.’
36.Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”
37.Hän sanoi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:30-37)

Silloin valkeus koittaa sinulle pimeydessä

6.Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7.Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8.Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9.Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: “Katso, tässä minä olen.” Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10.jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11.Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
12.Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: “halkeamain umpeenmuuraaja” ja “teitten korjaaja maan asuttamiseksi.”
13.Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14.silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut. (Jes. 58:6-14)

Lampaat:

“Jeesus sanoi: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”

Vuohet:

“Jeesus sanoi:kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”

31.Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32.Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33.Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34.Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35.Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36.minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’
37.Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38.Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39.Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’
40.Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
41.Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42.Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43.minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’
44.Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’
45.Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
46.Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:31-46)