Nöyryys vai ylpeys?

”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,” (1. Pietarin kirje 5:5-6)

On sellaisia jotka osaavat nöyrtyä ja sellaisia, jotka kääntyvät kohtaamissaan tilanteissa ylpeyteen.

Nöyryys ei ole nöyristelemistä tai mielistelyä

Nöyryyshän ei tarkoita nöyristelyä. Nöyryys on sitä että osaa mennä itseensä, myöntää itselleen tekevänsä virheitä sekä olevansa vajavainen ja erehtynyt. Nöyränä täytyy myöntää itselleenkin, että täytyy tehdä jotain sen eteen, että voi muuttua. Nöyrtyminen oman heikkoutensa edessä, on vahvuutta, se ei ole kenellekään nöyristelyä.

Ylpeys on sitä ettei myönnä tekevänsä virheitä eikä myönnä olevansa erehtynyt, vaan pitää kiinni omasta käsityksestä ja viisaudesta loppuun saakka, vaikka olosuhteet ja tilanteet osoittavat, että hänen täytyisi nöyrtyä ja pysähtyä pohtimaan missä meni vikaan. Tai ylpeys on sitä, että jääräpäisesti takertuu omaan oikeuteensa olla sellainen kuin on ja vaatia muita alistumaan hänen näkökulmaansa tai alaisuuteensa.

Ylpeys on itserakkautta mutta itsensä rakastaminen ei ole sama asia kuin itserakkaus.

”Niin Jeesus sanoi hänelle: “‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”” (Matteus 22:37-40)

Itsensä rakastaminen, mistä Jeesus mainitsi, on lyhyesti sitä, että näkee itsensä kokonaisuutena eli myöntää olevansa myös virheitä täynnä ja epätäydellinen mutta silti Jumalan armosta pelastettu ja Isän rakastama ja armahdettu, taivaskelpoinen ja ihana, Jumalan silmissä kallisarvoinen. Sekä tarvitsevansa ensin Jumalaa sillä ilman Jumalaa hän ei osaisi edes rakastaa.

Ylpeys ei rakenna rauhaa, koska rauhan rakentamiseen tarvitaan nöyryyttä.

Nöyryys ei ole muiden miellyttämistä ja mielistelyä.

Nöyryys ei tarkoita, että alistuu muiden mielipiteisiin vastoin omaa vakaumustaan. Nöyrä mieli antaa tilaa muiden olla mitä he ovat ja pitää itse kaikessa ystävällisyydessä ja sävyisyydessä oman näkemyksensä ja mielipiteensä ilman, että jyrää muut alleen. Nöyrä ymmärtää, että on erilaisuutta ja eriäviä mielipiteitä ja erilaisten käsitysten kanssa voi olla sinut, vaikka itse pysyykin omassa kannassaan. Nöyrä on empaattinen ja näkee kauas ja ymmärtää ja ottaa huomioon muut ja muiden tunteet. Ylpeä kävelee ylitse, koska katsoo eniten vain omaa napaansa.

Nöyrä ei pilkkaa. Ylpeällä on kova kieli. Nöyrä ei tuomitse. Ylpeä lyö kovaa ja siihen mikä sattuu eniten eikä edes välttämättä ymmärrä, että se voi satuttaa.

”Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matteus 12:7)

Nöyryys Jumalan edessä tekee autuaaksi.

”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” (Johannes 13:14-17)

”“Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matteus 5:3-12)

Ylpeä luulee olevansa viisas. Tämän maailman viisaus on ylpeydellä kuorrutettu.

”Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon. Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.” (Sananlaskut 3:34-35)

”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” (1. Korinttilaiskirje 3:18)

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.” (Sananlaskut 3:5-8)

Jeesus sanoi:
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”” (Matteus 11:28-30)