Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,”
(1. Korinttilaiskirje 14:26-33)

Kuka voi arvostella ja mitä on arvostelu?

Muut arvostelkoot, voi käännöksenä viedä hieman sivuraiteille, jos ei ymmärrä sananpaikan tarkoitusta. Siinä on kyse profeetan sanoman profeetallisesta arvioinnista eli sen sisällön tulkitsemisesta, jossa erityisesti muut profeetat voivat arvostella profeetan sanomaa, sillä profeettain henget ovat profeetoille alamaiset, mutta Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä ja Jumalan sanan tuntemuksella voidaan myös arvioida sanoman raamatullisuus. Samoin sanoman tulkitseminenkin voidaan tehdä, ellei profeetta itse tulkitse ilmestystään tai näkyään. Lisäksi sanomaan tai ilmestykseen muut profeetalliset henkilöt voivat saada lisää profetallista sanomaa.

Kyse ei ole mistään “seurakunnan sekakuoron” puuttumisesta profetiaan ja sen sisällön tulkitsemiseen. sillä profeetat tulkitsevat sanoman profeetallisen voitelunsa kautta, sillä profetia aukeaa profeetalle profetian hengen kautta. He myös tunnistavat profetoivan hengen helposti, mistä lähteestä sanoma nousee ja heillä on myös profetioiden tulkitsemiseen liittyen ymmärrys, sillä “profeettain henget ovat profeetoille alamaiset”.

Kuka voi saada profetian lahjan?

Kenellä tahansa seurakuntalaisella voi olla profetoimisen lahja, kuten mikä tahansa muu armolahja, kun Jumala ei jaa lahjojaan sen mukaan missä asemassa tai tehtävässä henkilö seurakunnassa on, vaan sen mukaan niin kuin itse tahtoo.

Ja kuka vaan uskova voi anoa profetoimisen lahjaa Jumalalta, ja Paavali nimen omaan kehotti tavoittelemaan profetoimisen lahjaa, koska se olisi siunaus seurakunnalle.

”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.”
(1. Korinttilaiskirje 14:1-5)

Tulkitsemisen vaikeus

Sanomia voi siis arvioida eli tulkita, sillä niin toki täytyy tehdäkin se on Raamatullista. Profeetallisen sanoma, unen, ilmestyksen, näyn tms. tietenkin täytyy olla linjassa Raamatun sanoman kanssa.

Profetoimiseen liittyen sekin on mainittu Raamatussa, että profetoiminen on vajavaista ja yhtälailla profetioiden tulkinta on vajavaista, koska ihmisinä voimme myös erehtyä.

”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.”
(1. Korinttilaiskirje 13:9)

Ihmisinä voimme myös tulkita Jumalan ilmoituksen puutteellisesti tai emme ymmärrä sanomaa, sillä aina tarvitaan Pyhä Henki avaamaan asiaa. Moni yrittää avata sanomia omalla järjellä mutta se ei silloin välttämättä ollenkaan osu oikeaan.

Ja olen minäkin saanut Jumalalta ilnestyksen jota en ole osannut tulkita aikoinani selkeästi, sillä kaikkia profetioiden, ilmestysten tai unien tulevaisuuteen liittyvää sisältöä ei voi heti edes tarkasti avata, koska Jumala myös suojelee suunnitelmiensa toteutumista.

Jos sanoma tarkoittaa tulevia aikoja ja vuosia liian aikaisin yrittää järkeillä mitä sanoma tarkoittaa niin voi tulkita sen väärin. Usein onkin niin, että vasta sitä mukaan, kun tapahtumat alkavat tapahtua ja edetä, ymmärtää mitä profetian, ilmestyksen tai unen vertauskuvat tarkoittivat. Sillä, kun kun aika kuluu niin ymmärrys lisääntyy.

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet tutkivat sitä, ja ymmärrys lisääntyy.””
(Daniel 12:4)

Lahjan käyttöä täytyy harjoitella ja virittää palavaksi

”Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.”
(2. Timoteuskirje 1:6)

Kaikki armolahjat vaativat harjoittamista aivan kuten sana kehottaa niitä käyttämään, että ne toimivat palavasti ja että Pyhä Henki on niiden antaja ja avaaja. Esimerkiksi, jos joku saa profetian lahjan seurakunnassa ja sitten hän alussa harjoittelee lahjan käyttöä mutta, jos sitten ihmiset arvostelevatkin enemmän profeettaa ja tuomaroivat häntä ja sanaa vailla taitoa ja ymmärrystä, kun pitäisi arvioida eli tulkita profetiaa niin ei tämä henkilö uskalla pian ollenkaan suutaan avata.

Miten lahjan voi virittää palavaksi, jos ei sitä uskalla käyttää? Silloin seurakunnan rakentumiseksi tarkoitetut armolahjat näivettyvät pois. Jumala kuitenkin on tatkoittanut että voisi jakaa runsaasti Pyhää Henkeään ja lahjojaan seurakunnan rakentumiseksi.

Sanoman arviointi on eri asia kuin ihmiseen kohdistuva arvostelu varsinkin, jos tiedämme että henkilö on ihan elävässä uskossa, ja elää uskovaisen elämää. Jumala antaa lahjansa kenelle haluaa, ja vain se, joka on ollut jonkun henkilön kanssa henkilökohtaisesti tekemisissä niin, että hän tuntee tuon ihmisen, voi antaa todistuksen ihmisestä, siitä millainen ihminen on. Kuulopuheet ovat pitkälti juoruamista ja pahimmillaan pahan puhumista ja jopa kiroamista.

ARmolahjoihin ja niiden käyttöön liittyen seurakunnassa pitäisi olla toiminnassa henkien erottamisen armolahja, joka paljastaa, jos jollain on elämässään jotain sellaista syntiä, josta hän pitää kiinni eikä tee siitä parannusta, silloin hänen ei edes saa antaa profetoida. Epäpuhdas astia saastuttaa sisällön.

Seurakunnan palvelija 1. Timoteus 3. luku:
Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
(1. Tim. 3:8-10)

Emmekö me kaikki jossain erehdy?

Nykyään ihmiset, jopa uskovat, hyökkäävät milloin kenenkäkin kimppuun sanoillaan ja tuomitsevat ihmisenkin tietämättä yhtään mitään asiasta, ihmisestä tai mistään muustakaan. Sanoman arviointi ei siis ole arvostelua millainen ihminen on, sillä Raamatun mukaan aasikin voi tarvittaessa puhua. Eikä arviointi ole suorituksen pisteytystä miten hyvä tai huono sanoma on. Arvostelu eli arviointi on sanoman sisällön tulkitsemista.

Nyt kaikesta käytännössä näkee miten tämän maailman hengellä tämä maailma sekä myös uskovat arvostelevat pääasiassa ihmisiä ja heidän toimintaansa. Emmekö me ole kaikki ole jossain vajavaisia ja jossain erehdy? Kuka meistä on täydellinen tässä elämssä? Kuka voi nostaa itsensä toista ylemmäs tai kuka meistä voi nostaa itsensä muiden tuomariksi?

Seurakunnalle eli uskovien yhteisölle on annettu käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Seurakunta on Kristuksen ruumis, johon kuuluvat siis kaikki uudestisyntyneet uskovat maailmassa, riippumatta mihin organisaatioon kuuluu tai ei kuulu. Mutta ihminen, omassa ylpeydessään, on tottunut karsinoimaan ja luokittelemaan ihmiset, uskovaisetkin eri arvoisiksi ja leireihin, näin on ollut aina ja näin tulee loppuun saakka olemaan, se on lihanmieli. Raamatussa kuitenkin on asia selitetty ihan suoraan, ellei ei hyppää sen kohdan ylitse, kun se ei sovi omaan ajatteluun.

”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”
(Galatalaiskirje 3:26-29)

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.”
(1. Korinttilaiskirje 3:9)

”Mutta te olette “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;”
(1. Pietarin kirje 2:9)

Kaikki ovat saman arvoisia Kristuksessa, sekä Jumalan työtovereina että Kuninkaallisena papistona.

Totuudessa pysyminen

Aina, kun on olemassa oikeaa, on myös olemassa väärää. Tämä on langenneen maailman kirous.

Mielestäni hyvän profeetan tunnistaa korkeasta itsekritiikistä. Jos jonkun profetiat menevät ns. metsään tuon tuostakin niin sen henkilön olisi syytä pysähtyä Herran eteen elämässään. Aina on hyvä olla viisas ja harkitseva siinä mitä, miten ja missä tuo sanomansa esille.

Jumalan äänen kuulemista ja armolahjojen käyttöä on opeteltava ja sitä ei opi, jos ei opettele. Mooses oli lammaspaimen 40 vuotta kunnes Jumala puhui pensaassa ja vähän samaan tapaan se menee.

Kaikessa on opeteltava ja oltava myös harkitseva, ja itse koetella saamansa sanoma ensin ennen kuin tuo sen esille, ettei sano ihan mitä sattuu. Raamatun ymmärtäminen on perusta terveelle sanomalle ja itsekritiikille. Jos tuntee Jumala sanan pysyy totuudessa.

Mutta silti joissain asioissa erehtyminenkin on inhimillistä:

”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.”
(Jaakobin kirje 3:2)

Erehtyminen ei mitätöi Jumalan valintaa Hänen työtoverinaan.
”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.”
(Roomalaiskirje 11:29)

Olkaa helläsydämisiä toisillenne

Niinpä ohjeeksi muiden arvostelijoille on se, että
”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.”
(1. Korinttilaiskirje 8:1 )

”Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.”
(Luukas 6:36)

”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”
(Roomalaiskirje 12:10)

”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.”
(2. Korinttilaiskirje 6:3-10)

KATSO KIRJOITUS: Profeetallisuuden taakka