”… Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Korinttilaiskirje 8:1)

Kun ihminen etsii syvempää suhdetta Jumalaan, hänen näkökulmansa saattaa ikäänkuin supistua ja hänestä tuleekin jyrkkä katsantokannoissaan. Silloin hän on kuin hevonen, jolla on silmälaput, niin että se näkee vain yhteen suuntaan. Hyvä onkin keskittää katseensa Kristukseen, mutta se ei tarkoita ns. putkinäköä, jolloin näkökulma supistuu näkemään Raamatun opetukset vain yhdestä vinkkelistä.

Kun tutkimme Raamatusta Jeesuksen elämää miten hän eli, niin voimmeko peilata hänen elämäänsä omaamme? Meidän tulisi tehdä niitä tekoja joita hän teki, enkä nyt puhu ihmeistä, vaan asenteesta ihmisiä kohtaan. Hän näki ja huomioi jokaisen ihmisen, jonka kohtasi ja hän arvosti kaikenlaisia ihmisiä.

”Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” (Jesaja 42:2-3)

Aina kun hän kohtasi ihmisiä, joilla oli avoin ja odottava sydän häntä kohtaan, hän oli valmis kohtaamaan ihmisten tarpeet ja sydämen kaipauksen. Hän ei tuomaroinut heitä eikä torjunut heitä. Hän ei arvostellut heitä eikä arvioinut heitä, vaan hän ojensi auttavan ja rakastavan kätensä heitä kohtaan.

”Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: “Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.” (Johannes 8:10-11)

Laioppineita kohtaan hän kuitenkin oli tyly, koska he eivät halunneet avata sydäntään nähdäkseen kuka Jeesus todella oli, sillä heillä oli ylpeä ja itsekäs sydän ja heidän oma näkemyksensä oli heidän silmissään ylivertainen muihin nähden niin, että se ylpeys omasta viisaudestaan sokaisi heidän sydämensilmät näkemästä totuutta.

”Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matteus 23:24-28)

Tämä sama vaara vaanii jokaista uudestisyntynyttäkin kristittyä. Sillä jos luulee ylpeänä rakentaneensa talonsa ainoan oikean kallion päälle, ja ne jotka eivät ole rakentaneet siihen samaan kohtaan taloaan, ovat heidän mielestään väärällä puolella ja vailla toivoa. He eivät lyhytnäköisyydessään hahmota eivätkä näe, että peruskallio kulkee välillä piilossa ja nousee esille toisesta kohtaa, ja se on silti samaa kovaa kalliota, johon on hyvä rakentaa.

”“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” (Matteus 7:1-2)

Uskovan ei pidä tuomita toisia ja jakaa erileireihin niitä, joilla on erilainen oppikäsitys joistain asioista mitkä eivät ole pelastuksen esteenä. Se jakaa Kristuksen ruumista. Et voi uskovana hakata pois omia jäseniä ruumiista, jossa itsekin olet osallinen. Emme me ole toistenne tuomareita. Sillä tuomitsemalla toisiamme ja väittämällä, ettei pelastus kuulu tuolle toiselle jonkin ns. raamatullisen sakramentin tai muun tavan takia, me julistaisimme silloin omaa tuomiotamme.

Mikä ihmeen sakramentti?

Kun nyt sitten kuitenkin joku sanoo, ja on minua nuhdellutkin, että sakramentti sanaa ei lue raamatussa niin sanon, että ei niin, mutta latinan kielen sana sacramentum tarkoitti alun perin sotilaan lippuvalaa tai riitapuolten pyhäkköön jättämää panttia.

Vastaava kreikansana on mysterion (μυστήριον), salaisuus. Sana sakramentti on siis nimitys toimitukselle mitä eri kirkkokunnat pitävät pyhänä, kuten esimerkiksi avioliitto, kaste, ehtoollinen tai sairaiden voitelu.

Vaikka jotain sanaa ei olekaan Raamatussa, niin jos se kuvaa jotain asiaa mikä ilmenee Raamatussa niin se ei ole kiellettyjen sanojen listalla vaan käyttökelpoinen omassa tarkoituksessaan.

Sakramentit myös vaihtelevat kirkkokuntien mukaan, mutta siihen en ota kantaa, muuten loppuu tila. Itse tarkoitan sakramentilla niitä pyhiä toimituksia mitä Raamatussa mainitaan Jumalan asettamiksi uskovan elämään kuuluvina Jumalan siunausta vaativina pyhinä toimituksina ja sitoumuksina. Sakramentit eivät pelasta eivätkä itsessään ole pelastuskysymyksiä.

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Roomalaiskirje 10:9-10)

Jokaisessa Kristillisessä kirkossa tai seurakunnassa on niitä, jotka ovat uudestisyntyneet elävään uskoon, kuten myös niitä, jotka vain tavan vuoksi kuuluvat niihin. Niinpä evankeliumin totuutta tulee pitää esillä kaikkialla, seurakunnassakin ja opettaa yhtälailla pelastuksen tärkeyttä kuin terveeseen Raamatulliseen uskonelämään kasvamistakin, jossa Raamatun opetus pohjautuu kokonaisvaltaiseen sanan opetukseen ja ymmärtämiseen eikä siihen, että otetaan jokin putkinäköinen opinlinjaus, jossa roikutaan niin tiukasti, että oma näkö supistuu ja sokeutuu lopulta pieneksi pisteeksi. Sellainen on muuten oikeastikin olemassa olevan silmäsairaus, glaukooma.

”“Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” (Matteus 7:3-5)

Jumalan rakkauden kautta meissä tulee vaikuttaa usko, joka yhdistää uskovat yli rajojen, eikä se hajota.

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Galatalaiskirje 5:6)

”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” (1. Korinttilaiskirje 10:32-33)

”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Roomalaiskirje 12:10)

Rakennetaan rakkauden kalliolle:
”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” (Matteus 7:24-25)