Kun katson elämääni ja polkuani taaksepäin, näen miten olen turvannut matkallani enemmän ihmisiin kuin Jumalaan. Useasti ja vain hyvää tarkoittaen on läheinen ihminen tai hyvä ystävä johtanut astumaan harhaan Jumalan suunnitelmasta. En ole vihainen, olen surullinen siitä, että se mitä nyt ymmärrän, niin tekisin elämässä toisin monta asiaa.

Olen oppinut miksi Raamatun neuvon mukaan on niin tärkeää rukoilla ja paastota vaikeiden valintojen kohdalla ja etsiä kaikessa neuvoa vain Jumalalta, ja odottaa rauhassa selkeää Jumalan vastausta asiassa, siitäkin huolimatta että se tuntuisi olevan vaikeampi valinta.

Olen tehnyt elämässä useita ratkaisuja, kun jotenkin olen ajatellut, että vanhempieni tai ystävän rohkaisu, johonkin tiettyyn suuntaan elämässä, näyttäisi olevan siinä tilanteessa ikään kuin se oikea tie. Mutta jälkeen päin olen huomannut että olenkin valinnoissani luottanut ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.

Vuosien mittaan Herra on näyttänyt minulle virheeni niin selvästi, että me emme saa kysyä suuntaa tai neuvoa muilta kuin yksin Häneltä, eli että suunta on aina Raamatun Sanan linjassa.

Me emme saa liikaa uskoa luotettavienkaan ihmisten ilmoitusta elämäämme koskien, ennen kuin olemme itse täysin varmoja asiasta, että se on ensinnä Jumalan tahdon mukainen ja oikea ratkaisu. Joskus harvoin saattaa neuvo tulla Pyhän Hengen ilmoituksen kautta ja silloin se sama ilmoitus pitää vahvistaa myös 2-3 luotettavan todistajan suulla.

Harhaan astuminen Jumalan suunnitelmasta on niin helppoa. Aatami ja Eeva astuivat harhaan, kun käärme voitti Eevan luottamuksen. Paratiisissa oli yksi puu, jonka hedelmiä Jumala oli kieltänyt syömästä. He eivät kuitenkaan osanneet varoa paratiisissa lymyilevää vaaraa, koska he olivat tottuneet siihen, että kaikki oli siellä hyvää. Ja niin käärme voitti puheillaan Eevan luottamuksen ja Eeva voitti parhaan ystävänsä Aatamin luottamuksen ja he astuivat harhaan.

Sama on asetelma on ihmiskunnassa edelleen. Käärme käyttää jopa hyvää tarkoittavia ihmisiä välikappaleenaan johtamaan ohjeillaan harhaan niin, että luotamme enemmän ihmisten neuvoihin ja ohjeisiin kuin Jumalaan.

Ja aivan kuten Aatami ja Eeva, jokainen on itse vastuussa valinnoistaan ja teoistaan, jos vain inhimillisesti kykenee itse harkitsemaan ja valitsemaan tekojaan.

Erityisesti hätäily ja äkkinäiset päätökset saavat usein aikaan kaaoksen ja monia mutkia matkaan. On toki tilanteita ja asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta pääsääntönä on se, että minkä tietää Jumalan Sanan mukaan olevan oikein niin se on aina lopulta kuitenkin se paras ja suorin tie. Kaikki erehdymme jossain ja välillä elämän valinnat johdattavat meidät jonnekin tien risteykseen ja vääriin valintoihin. Niiden kautta voimme silti oppia aina jotain ihmeellisestä Jumalan armosta, ja Hän voi muuttaa virheemmekin siunaukseksi.

Opetus on siis se, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Ja se minkä Jumalan Sana opettaa olevan oikein, johtaa lopulta aina siunauksen tielle ja se mistä Sana varoittaa, johtaa kirouksen ja tuskan tielle. Oikea tie ei ole useinkaan se helpoin valinta, mutta se on silti se paras tie. Armon varassa eteenpäin.