Maailma etsii yhteyttä Jumalaan omilla konsteillaan ja tekee jumalankuvia puusta, kivistä, ja milloin mistäkin. Että tämä maailma saisi ymmärrystä todellisesta Jumalasta ja Jumalan suuruudesta edes vähän, siihen tarvitaan Pyhää Henkeä tulkkaamaan ja avaamaan totuutta. Sellaista tulkkia ei löydy tämän maailman hengellä täytetyistä ulkokultaisista kulisseista.

Maailma hukkuu katsellessaan kullalla koristettuja kirkkorakennuksia ja niiden juhlallisesti puettuja, hengettömiä pappeja puvuissaan, joilta saavat vain ulkokultaiset helisevät lauseet vastauksena hätäänsä.

Jeesus kertoi Johannes Kastajasta opetuslapsilleen ja totesi:
”Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.” (Matteus 11:8-9)

Raamatun profeetat

Usein Raamatussa juuri ne, joilla oli suurin ymmärrys Jumalasta ja Pyhästä Hengestä elivät koetusten keskellä eivätkä kiinnittäneet elämäänsä maalliseen menestykseen ja rikkauteen, ja maallinen menetys seurasikin siitä, että totteli uskollisesti Jumalaa olipa sen hinta mikä hyvänsä.

Raamatun profeetat eivät siis piitanneet maallisesta mammonasta eivätkä keränneet kultaa ympärilleen. He ymmärsivät miten turhaa se olisi Jumalan tuntemisen rinnalla. He näkivät taivaalliseen ulottuvuuteen, ohi tämän maailman kimalluksen ja pitivät sitä roskana, kuten Paavalikin totesi.

”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana — että voittaisin omakseni Kristuksen” (Filippiläiskirje 3:8)

Rikkaudet

Jumalan valtakunnan rikkaudet ovat jotain muuta kuin maailman aarteet. Ei omaisuuden omistaminen silti ole väärin. Mutta ne jotka tahtovat maailmassa rikastua ja suureksi tulla tavoittelevat olematonta hetkellistä iloa joka katoaa kuin savu ilmaan.

”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” (Sananlaskut 23:4-5)

”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.” (1. Timoteuskirje 6:9)

Pyhän Hengen täyteys on aarre saviastiassa

Kun ihminen etsii Jumalaa, ja haluaa kohdata aidosti Jeesuksen ja Pyhän Hengen täyteyden, silloin alkaa nähdä Jumalan valtakunnan ulottuvuuden elämässään. Silloin alkaa kaikki maallinen kiilto ja kimallus menettää merkitystään. Pyhän Hengen täyteys on ihmiselle tärkein aarre minkä hän voi saviastiaansa saada.

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (2. Kor. 4:7)

Silloin näkee, että vain Taivaan Valtakunta on todellisempi ja merkityksellisempi kun tämän maailman loisto ja sen alati rapistuvat rakennelmat. Tämä maailma alkaa kutistua silmissä. Niin kuin Saarnaajan kirjassa puhutaan miten kaikki maallinen on turhuutta, niin todellakin Jumalan tuntemisen rinnalla kaikki maallinen touhuilu ilman Jumalan voitelua ja läsnäoloa on turhaakin turhempaa turhuutta.

”Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.” (2. Korinttilaiskirje 3:7-11)

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” (Markus 8:36)

”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” (Roomalaiskirje 8:18 )

Ihmisen elämä on lyhyt ja kuka tietää sen pituutta. Se aika on lahja Jumalalta ja tarkoitus on käyttää se viisaasti etsien yhteyttä Jumalaan. Kaikki muu millä saviastiansa täyttää, on loppujen lopuksi vain turhuutta.