Kumpa ei tarvitsi kirjoittaa tätä, mutta kirjoitan kuitenkin.
MIELIKUVA:
Joku on purkittanut käsityksensä Jumalasta kuin säilykkeet hyllylleen.
Jos Raamatussa lukee, että Jumala toimii jossain asiassa niin tai näin, hän purkittaa oman käsityksensä Jumalasta ja kiertää kannen kiinni. Sitten toisessa kohdassa Raamatussa lukee jotain muuta miten Jumala toimii, ja taas tämä joku purkittaa sen ajatuksensa Jumalasta ja kiertää kannen kiinni. Ja tällä suppealla, typistetyllä käsityksellä tämä innokas säilykkeiden säilöjä purkittaa Raamatun Jumalaa oman mielensä mukaiseksi Jumalaksi, eikä ymmärrä, ettei Jumala mahdu meidän purkkeihimme tai raameihimme.
Kolme asiaa, jotka varastavat siunausta elämästä ja seurakunnasta.
Ensimmäinen asia – Lakihenkinen itseriittoisuus
Jeesus puhutteli varsin kovasanaisesti fariseuksia, näitä käveleviä lakikirjoja, joilla oli tapana arvostella ihmisiä heidän tekemisistään, näyttää sormella muiden tekoja. Heillä oli tapana kulkea ihmisten keskuudessa viisaan näköisinä ja ohjailla ihmisiä ajattelemaan ja elämään sillä tavalla mikä sopi heidän ajatuksiinsa ja käsityksiinsä.
”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi.' Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun syötte leskien talot, jopa näön vuoksi pitkiä rukouksia pitäen! Sentähden saatte sitä kovemman tuomion. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! ” (Matt. 23:4-15)
Jeesus toi puheissaan selkeästi esille fariseusten lakihenkisen omavanhurskauden, minkä varaan he kaiken oppinsa perustivat. He vaativat ihmisiä noudattamaan tekstejään pilkun tarkasti.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! ” (Matt. 23:23-26)
Lopun ajan fariseusten seurakunta on täynnä paisunutta pöyhkeilyä ja ylvästelyä omasta paremmasta uskosta, siitä, että kenellä on paras oppi ja kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, kuka on helvetistä ja kuka on taivaasta.
Lopun ajan fariseusten seurakunta on täynnä farisealaisia juoruilijoita, jotka kertovat kuulopuheita, minkä joku toinen on laittanut eteenpäin siitä, että joku seurakunta tai yhteisö tai ihminen on harhassa. Mutta eivät katso peiliin, että tukki onkin omassa silmässä.
Lopun ajan fariseusten seurakunta on täynnä farisealaista tuomiohenkisyyttä. Tuomitseminen on sormella osoittelua ja arvostelemista. Se on sitä, minkä leiman lyöt lähimmäisesi otsaan omassa ja muiden silmissä ja luulet olevasi edes piirun verran parempi uskova kuin tuo toinen.
”Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:37-45)
Maan päältä et löydä täydellistä seurakuntaa, koska maanpäälliset seurakunnat koostuvat epätäydellisistä ihmisistä, jollainen meistä jokainen on.
”Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Luuk. 18:8-17)
Toinen asia – Valikoiva mieli
Lopunajan fariseusten seurakunta poimii lauseita Raamatusta itselleen sopivalla tavalla, unohtaen samalla, että Jumala on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Jumalan ilmoitus ei muutu. Esimerkiksi, jos Raamatussa seurakunnalle on tarkoitettu viisi palveluvirkaa, ne ovat edelleen olemassa seurakunnalle. Ei niitä ole missään vaiheessa kumottu. Ainakaan minun Raamatustani ei sellaista kumoavaa kohtaa löydy.
Yhtä lailla se koskee kaikkia armolahjoja. Ne ovat edelleen voimassa samalla tavalla kuin ennenkin, niin kuin seurakunnan alkuaikana. Ei Jumala niitä ole kumonnut. Jumala ei kumoa sanojaan.
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:8)
Lopunajan fariseusten seurakunta ei ymmärrä Raamatun ilmoitusta. Se pitää kynsin hampain kiinni, jokaisesta lauseesta toistaen sitä, ikään kuin ”hauki on kala, hauki on kala”, kuitenkaan sisäistämättä lukemansa sanomaa ja opetusta, ymmärtämättä mitä siinä todellisuudessa lukee. Sillä, jos hän sen ymmärtäisi, hän käsittäisi Raamatun kokonaisen ilmoituksen Jumalan rakkaudesta, kaikkivoivasta Isästä Jumalasta. Ymmärtäisi sisällön ja sanoman kannesta kanteen, vanhasta uuteen testamenttiin.
vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1. Kor. 2:9)
Kolmas asia – Typistetty Jumala
Suren sitä että lopunajan fariseusten seurakunta on niin hukassa raamatullisesta opetuksesta, ettei käsitä yksinkertaisiakaan asioita. Kuten Jumalan voitelu ja lahjat ja kutsu tai palvelutyö tai virka ei riipu ihmisestä olipa nainen tai mies, lapsi tai aikuinen tai köyhä tai rikas tai mikä on ihmisen tausta. Jumala käyttää vaikka AASIA sanomansa julkituomiseen, jos haluaa. Nämä fariseukset yrittävät purkittaa Jumalan oman ajattelumaailmansa kokoiseen sillipurkkiin. Ja Jumala valitsee tehtävään kenet itse haluaa. Jumala ei kysy sitä ihmisiltä.
”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27)
”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Galatalaiskirje 3:28)
Jumala on paljon suurempi kuin ihmisen pieni ymmärrys ikinä voi käsittää. Raamatun teksteistä opimme tuntemaan Jumalasta mutta Jumalan teot ovat paljon suuremmat ja ihmeellisemmat kuin mitä Raamattuun voi edes mahtua. Sanoohan Johanneskin esimerkiksi että
”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Johannes 21:25)
Mutta Jumala on edelleen Luoja joka toimii. Ei pidä yrittää typistää Jumalaa oman, ihmisen mielen mukaiseen muottiin. Jumala ei mahdu siihen. Hän on ääretön, rajoittamaton, täydellinen rakkaudessaan. Ja hän tekee ihmeitä ilman määrää, ja hän voitelee Pyhällä Hengellä omaan tehtäväänsä kenet haluaa, eikä kysy siihen lupaa tai neuvoa keneltäkään ”viisaalta” eikä ”täydelliseltä", sillä Hän toimii siellä missä haluaa ja niin kuin itse haluaa. Ja valitsee käyttöönsä ne, jotka eivät täydellisille ihmisille kelpaa.
