”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2. Korinttilaiskirje 3:2-6)

Me olemme uskovina Kristuksen kirje tälle maailmalle. Kirjeen tehtävä on kertoa millainen on Jumalan rakkaus tätä maailmaa kohtaan.

Mutta jos me olemme Jumalan rakkauskirje, niin silloinhan me olemme täynnä ylistäviä ja rakastavia sanoja kaikkia lukijoita varten. Ainakin meidän pitäisi olla, sillä rakkauskirjeen sisältö on ilosanomaa ja riemua, toivoa ja odotusta.

Ollaksemme Kristuksen kirjeitä tälle maailmalle meidän tulee muuttua Hänen kirkkautensa kuvan kaltaiseksi, että voimme välittää ilosanomaa, joka voi muuttaa tämän maailman.

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Korinttilaiskirje 3:18)