Minulle Ilmestyskirjan 5:3-14 kohta puhuu myös siitä, ettei kukaan ihminen tässä maailman kaikkeudessa ole kelvollinen seisomaan Jumalan edessä omassa hyvyydessään ja vanhurskaudessaan. Eikä kenelläkään ole sellaista asemaa annettu, että hän voisi Jumalan edessä asettua olemaan ylempänä ketään toista ihmistä, tai tuomaroimaan ja arvostelemaan ketään ihmistä. Viimeisellä tuomiolla Jumalan Pyhät arvioivat jumalattomien tekoja, mutta ei silloinkaan ihmistä itseään, se on Luojan yksinoikeus. Jumala rakastaa ehdoitta jokaista ihmisiä, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto. Mutta syyttäjä vielä syyttää…

Jumala on valinnut ne, kenet hän on valinnut kaikista kansoista ja kaikista seurakunta yhteisöistä sen mukaan kuin hän on sen asian suunnitellut, toteuttamaan hänen tahtoaan tässä maailmassa ja siihen ei ole kenelläkään ihmisellä mitään sanomista yli Jumalan valinnan ja Kristuksen sovituksen.

Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: “Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä.” Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.” Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.” Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: “Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ja ne neljä olentoa sanoivat: “Amen”, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat. (Ilm. 5:3-14)

Herra tutkii sydämet (San. 21:3)

Olen pohtinut uskovien leimaamista milloin miksikin synnissä eläjäksi ja julkista parjaamista, vaikka arvion tehnyt henkilö ei tunne henkilökohtaisesti koko ihmistä. Tai sitten sitä, että esim. kun joku entinen linnakundi saa julistaa sanaa ja se on ihan ok (niin kuin onkin), mutta kun joku evankelista tai saarnaaja ei saisi sanoa enää mitään, koska hänet on leimattu syystä tai toisesta jollakin epäpyhän leimalla tai hän on joskus ehkä joutunut synnin pettämäksi, mutta noussut sieltä ylös.

Eikö armo kuulukaan kaikille?

Tuomituksi syntiseksi ja uskovien näkökulmasta ikuisesti syylliseksi leimaamisen alle on niin helppo laittaa ihmisiä, vaikka ei tiedä asian todellisesta laidasta yhtään mitään. Kaikki tekevät virheitä, paitsi fariseukset.

On olemassa sellainen vanha spirituaali minkä sanat alkavat näin: ”Nobody Knows my Troubles I’ve seen. Nobody Knows but Jesus.”

Suomennettuna se on suurinpiirtein näin: ”Kukaan ei tiedä vaikeuksiani joita olen nähnyt/kokenut. Kukaan ei tiedä, paitsi Jeesus.”

vaan, niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. (1. Kor. 2:9-11)

Jos Jumala on armahtanut niin se riittää keneenkään katsomatta

Kun Kristus valitsi opetuslapsia, valitsiko hän täydellisiä ihmisiä? Emmekö me näe Raamatusta sitä, miten keskeneräisiä, vaillinaisia ja puutteellisia he olivat ihmisyydessään.

Tai kun luemme suurista uskon sankareista Raamatussa, miten emme pysty näkemään sitä inhimillistä puolta heidän elämässään, että he olivat tehneet virheitä, pahoja virheitä, mutta Jumala käytti heitä omaksi kunniakseen vioista ja virheistä huolimatta.

• Yksi esimerkki on Daavid, joka murhautti Batseban puolison saadakseen hänet itselleen ja silti Jumala oli armollinen ja halusi armahtaa Daavidin, vaikka David maksoi siitä virheestään kovan hinnan, menettäen esikoisensa. Mutta kaiken tapahtuneen jälkeenkin Jumala käytti Daavidia ja sanoi, että hän on minun mieleni mukainen mies.
  
  Ja miten on siis mahdollista, että Daavid oli kaiken törttöilynsä jälkeen edelleen esikuva Kristuksesta?
  
  Eikö tämä ole mahdollista, koska Jumala on armollinen, hän antaa anteeksi ja käyttää vajavaista ihmistä, joka tahtoo häntä seurata virheistään huolimatta?
  
  
• Entäs kun Aabraham paritti omaa vaimoaan Kuninkaalle, kun ei omassa pelkuruudessaan uskaltanut ilmaista, että Saara oli jo hänen vaimonsa.
  
  Mennään vielä syvemmälle.
  
  
• Entä miten on mahdollista tämä, että Jumala sanoi profeetalleen Hoosealle, että hänen täytyi ottaa prostituoitu vaimokseen.
  
  Jumala halusi puhua esikuvallisesti sen kautta miten paljon Jumala rakastikaan omaa kansaansa, vaikka se oli rikkonut Hänen käskynsä mutta silti Jumala halusi vakuuttaa, että Hän haluaa joka tapauksessa ottaa omakseen kansan, joka on haureellinen, ja tietenkin katuvana.
  
  ”Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: “Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta”.” (Hoosea 1:2)
  
  
• Entä nainen joka oli kivitettävänä mutta kukaan ei heittänyt kiveä, koska Jeesus kyseenalaisti tuomion?
  
  
• Entä nainen joka kauhistutti fariseuksia pesemällä Jeesuksen jalat, voitelemalla ne hajuvoiteella?
  Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: “Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.”
  (Luuk. 7:37-39)
  Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: “Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: “Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: “Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: “Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” (Luuk. 7:44-50)
  
  
• Entäpä Saul, eli Paavali kun hän oikeaoppisuudessaan murhautti säälimättömästi kristittyjä pitäen sitä oikeutenaan taistella Jumalan puolesta.
  
  
  

Hauki on kala… on kala, on kala, on kala…

Kuinka monta kertaa Jumalan sanasta ihmiset lukevat näistä elämän kohtaloista, mutta vain hauki on kala, eivätkä mieti ja sovella Jumalan armoa omaan asenteenseensa.

Meidän tulisi olla kuin Kristus, joka itki kansaansa ja sanoi:
”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matteus 23:37)

Fariseukset ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin.

Sen näkee uskovien keskuudesta. He jakelevat viisauksia ja lakia, jolla voidaan lyödä lyötyä ja murskata jopa Jumalan valittujen palvelutehtävätkin.

Jospa siirretään tilanteet nykyseurakuntaan.

• Fariseukset sanovat Aabrahamille, ettei tämä voi enää toteuttaa tehtäväänsä, koska hän on tehnyt valinnat oman päänsä mukaan ja sotkenut asiansa.
  
  
• Fariseukset huutavat Daavidille, ettei hän voi jatkaa tehtäväänsä, koska he näkevät vain sen mitä Daavid teki, he eivät näe sitä miten Daavid itkee ja kierii lattialla sydämensä tuskassa, armoa anoen Jumalan edessä.
  
  
• Fariseukset julistavat Hoosean vaimon olevan kelpaamaton ja tuomitsevat hänet sanoillaan ja katseillaan, tietämättä mitä Jumala Hoosean kanssa keskusteli.
  
  
• Fariseukset arvostelevat, kun joku tekee heidän mielestään jotain, mitä olisi pitänyt tehdä heidän mielestään toisin, vaikka Jumala on vaikuttanut teon takana Pyhän Hengen kautta, mutta fariseukset eivät sallisi, että huonoksi leimattu nainen näyttäytyy heidän seurassaan, eivätkä he ymmärrä mitä järkeä on pestä kyynelillä Jeesuksen jalkoja ja voidella niitä öljyllä.
  
  
• Fariseukset raahaavat esille naisen itse teosta ja haluavat kiivaasti kivittää hänet sanoillaan, vaikka nainen olisi jo keskustellut Kristuksen kanssa.
  Sillä Kristus meni kuoleman kautta voittoon, hän teki sen jokaisen ihmisen puolesta. Hän kärsi rangaistuksen myös langenneen naisen puolesta.
  ”Eikö kukaan sinua tuominnut? En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä syntiä enää tee.”
  
  
• Nykypäivän Saulukset, huutavat edelleen kuorossa lakia
  
  

Jumala on kaikkitietävä - ihminen ei

Vain Jumala näkee ihmisen syvimmän katumuksen ja kääntymyksen.

Se mitä joku on tehnyt joskus, mutta ei tee enää, vaan on pyytänyt sen anteeksi Kristukselta, se on maksettu, sovitettu Golgatalla. Jumala näkee sydämen salatuimpaankin sopukkaan, jopa niin syvälle, ettei kenenkään toisen ihmisen ei ole edes lupa sitä nähdä.

Fariseukset näkevät ulkonaiset asiat ja tuntevat lakikirjan mutta eivät käsitä armoa.

Ei ole täydellistä ihmistä. Ei ole erehtymätöntä ihmistä. Me kaikki olemme syyllisiä siitä näkökulmasta, että meistä kukaan ei itse kykene täyttämään lakia. Fariseukset vaativat täydellisyyttä mutta unohtavat oman epätäydellisyytensä. Vain Kristuksen armosta me voimme olla Jumalan edessä Pyhiä.

Se on helppoa nostaa itsensä fariseukseksi ja osoittaa muita sormellaan, mutta oman elämänsä alentaminen on heille vaikeaa. Fariseukset olivat täynnä vihaa, koska he eivät ymmärtäneet armon olemusta. Eivätkä ymmärrä vieläkään he vain seivovat vihaisina ja räksyttävät muille kuin koirat aidan takana.

”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Korinttilaiskirje 10:12)

Fariseukset eivät siedä armon sanomaa, koska he yrittävät kokoajan pysyä täydellisinä ja virheettöminä eivätkä näe että armo pesi jo kaiken kaikilta, kuten tässä jakeessa sanotaan, että se koskee kaikkia, jotka ottivat hänet vastaan.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” (Johannes 1:12 )

Siispä, jos joku seuraa Jeesusta niin hän on armon alla, olipa hänen menneisyydessään tapahtunut mitä tahansa. Hän on uusi luomus siitä hetkestä alkaen, kun hän antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Ja tämän asian näkee parhaiten vain Jumala. Ja sitähän fariseukset eivät ymmärrä, että tämän päivän Aabrahamit, Hooseat, Daavidit ja Paavalit ovat armon ja sovituksen kautta Jumalan mielen mukaisia, riippumatta heidän menneisyydestään ja Jumala käyttää heitä omaksi kunniakseen, rakkaudessaan ja armossaan ja aivan niin kuin parhaaksi katsoo, koska he haluavat seurata antaumuksella Jumalaa, nöyrällä ja armosta sovitetulla sydämellään.

Hedelmistään puu tunnetaan.

Jos hedelmät ovat uskoontulleita sieluja ja eheytyneitä sydämiä tai sairaita paranee sekä uudestisyntyneet julistavat evankeliumia rakkaudesta Jeesukseen ja tekevät sitä hyvää mitä Jeesuskin teki, niin mitä vikaa niissä hedelmissä on? Sillä juuri niitä tekoja Jeesus käski hänen seuraajiensa tehdä.

Millaisia olivat fariseusten hedelmät?
Tulee heti mieleen Raamatusta millaista kohtelua Jeesus sai osakseen fariseuksilta: syyttelyä, pahan puhumista, valheita, riitelyä, kiistelyä, kiihkoa, vihaa…

Tällaista Jeesus sai kestää fariseuksilta, sillä he luulivat, että heidän asenteensa oli vanhurskautta ja oikeaoppisuutta, sillä heillä oli omasta mielestään parempi tieto sekä oikeutettu asema toimia siten, koska Jeesus oli saanut alkunsa aviottomana lapsena ja hän oli puusepän poika Nasaretista. (Nasarethan oli tuolloin sellaisen alueen maineessa, missä asui köyhiä ja jonkin sortin laitapuolen kulkijoita.)

Ja ihan samaa tasoa ovat nykyajan somefariseuksetkin.

Ei ole palvelija Herraansa parempi.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Matt. 5:11-12)

Vähemmän puhetta ja enemmän tekoja.