Hullutustako?

Kun herätystä seuraavat ihmeet ja merkit, niin saa huomata ettei ole mitään uutta auringon alla. Joku on asiasta innoissaan ja joku tuomitsemassa ilmiöt pimeyden töinä. Ihmisen mieli haluaa purkittaa Jumalan pieneen laatikkoon, sillä ihminen ajattelee suppeasti.

Miten Jumalan suuruuden voisi pienentää ja rajoittaa mahtumaan inhimillisiin puitteisiin? Miten kaiken Luoja voisi olla rajoittunut ihmisen järjen päätelmiin? Ihminen pyrkii sullomaan Jumalan pieneen laatikoon, jos Raamatussa ei ole jostain asiasta kuvausta, niin Jumala ei sellaista kykene tekemään. Eihän Raamattuun mahdu kaikki luomakunnan ihmeellisyydet tai edes Jeesuksen puheet tai hänen tekonsa.

Ja sehän Johanneskin sanoi evankeliuminsa lopussa, ettei maailman kaikki kirjatkaan riittäisi siihen, jos kaikesta kirjoitettaisiin, mitä Jeesus teki.

Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5)

Jumalalla on yhä tänäkin päivänä ihan oma tapansa toimia, koska on sana eilen tänään ja iankaikkisesti. Raamatun profeetat, kuten Jeesuskin, tekivät varsin outoja juttuja, kun he toteuttivat sitä näkyä minkä Jumala heille antoi.

Sillä Jumala ilmaisee itsensä hullutuksena, kuten sana sanoo uskon olevan täyttä hullutusta, etteivät uskoisi, eivätkä ymmärtäisi, että ne jotka uskovat uskoisivat ja ne, jotka paaduttavat sydämensä, eivät uskoisi, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.

Raamatussa kaikki on selvää. Sitä voi lukea joko niin kuin hauki on kala, hauki on kala, tai sitten lukea sydämen silmät ja hengen korvat auki.

Jumala kun ei mahdu meidän ihmisten laatikoihin tai raameihin.

Se jolla on korvat kuulee. Ja moni tukkii korvansa, koska sydän on kova.

”Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1. Korinttilaiskirje 1:25)