Rakkaus ei ole suorittamista, se on elämistä. Jumala on tarkoittanut ihmisen elämään rakkaudesta käsin.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.“ (Joh. 17:25-26)
Jumala on rakkaus ja pyhä
Pyhyys ei ole jotain suorittamista. Pyhyys on Jumalan rakkaudessa, ja sen myötä hänen tahdossaan, pysymistä. Se ei ole yrittämistä, tekemistä, ponnistelua tai suorittamista. Pyhyys on sitä että ihminen ymmärtää Jumalan rakkauden täydellisen huolenpidon, kun vain pysyy Jumalan tahdossa. Se tarkoittaa sitä, että ei salli elämäänsä niitä asioita, jotka tietää olevan Jumalan näkökulmasta väärin ja vastoin Jumalan tahtoa elämässään.
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1. Joh. 4:16-17)
Tässä ei ole kyseessä mikään kieltolista: älä tee, älä maista, älä koske, vaan se on hänen rakkaudessaan olemista, että täynnä Jumalan rakkautta ymmärtää mikä on hyvää, hyväksi itselle ja hyväksi myös lähimmäiselle. Sitä on siis myös itsensä rakastaminen. Siitä Jeesus sanoi: rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne.
Mutta jos sinä rikot itseäsi vastaan eli teet asioita, jotka eivät ole itsellesi hyviä, josta ei koidu hyvää sinun elämääsi, jos ei ole totuutta, jossa ei ole Jumalan läsnäoloa ja siunausta. Kuten jotkut teot, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia sinua itseäsi kohtaan. Ethän sinä rakasta itseäsi, jos satutat itseäsi, kun sallit sen, että se tekosi ja valintasi tavalla tai toisella rikkoo ja tuhoaa omaa elämääsi ja samalla synti on se, mikä rikkoo sinua itseäsi vastaan ja rikkoo Jumalaa vastaan ja sekä rikkoo lähimmäisiä vastaan.
Jumalan rakkaus on sinussa
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room. 5:5)
Ja kun sinä ymmärrät sen, mikä on Jumalan rakkaus, joka sinussa vaikuttaa, joka sinussa on, alat nähdä myös kaiken ympärilläsi olevan sellaisena, niin kuin Jumala on ajatellut Hänen rakkautensa sinussa virtaavan ulos.
Pyhyys on siis olemista rakkaudessa, Jumalan rakkauden keskipisteenä ja Jumalan rakkauden virtaamista sinusta ulos, niin että kaikki mitä sinä teet, puhut ja miten sinä elät, virtaa Jumalan rakkaudessa ja Jumalan tahdossa Jumalan hyvyydestä ja pyhyydessä. Siihen ei mahdu mitään epäpyhää. Ja se ei edelleenkään ole suorittamista. Se on ennen kaikkea Pyhän Hengen iloa Jumalan rakkaudesta, ylivertaisuudesta, voitosta ja voimasta. Jumala tekee kaiken rakkaudesta käsin. Jeesus teki kaiken Isän tahdon mukaan, hän teki niitä tekoja mitä Isä tekee, hän teki kaiken rakkaudesta käsin.
Ja siinä rakkaudessa meidänkin tulee pysyä ja kasvaa ja ymmärtää se, että uudestisyntyneenä se rakkaus on sinussa ja sinun täytyy oivaltaa ja ymmärtää se, ja nähdä, että sinä olet Jumalan rakkauden keskipisteessä, jossa sinä heijastat Kristuksen kaltaisuutta, rakkaudesta käsin.
Jumalan rakkaus ei ole jotakin sellaista rakkautta, mitä tämä maailma käsittää rakkaudella. Jumalan rakkaus ei mahdu inhimillisiin käsitteisiin. Jumalan rakkaus tuli täydelliseksi hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrissa, ristin kuolemassa, koko ihmiskunnan edestä. Jumalan rakkaus menee yli kaikkien käsitteiden, mitkä mahtuvat inhimilliseen ajatteluun. Ja tämä rakkaus on vuodatettu Raamatun mukaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta ja tässä rakkaudessa meidän tulee virrata, kaikkine tekoinemme ja kaikkine ajatuksinemme, koko olemuksellamme.
”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” (Johannes 15:12)
”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1. Pietarin kirje 1:22-23)
Ja kun me muistamme sen totuuden, että tässä maailmassa meistä kenestäkään ei tulee täydellistä. Vain Jeesus oli täydellinen ja siksi hänen kauttaan me voimme vastaanottaa armon. Hänessä on täydellisyys, joka on varattu meillekin perintönä. Mutta tässä maailmassa meillä on vain armo, johon voimme turvata ja siinä armossa elää todeksi kaiken, mitä Jumala on meille rakkaudessaan varannut.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:11-12)
