Pelko kuin pelko synnyttää vihaa ja vihaisuutta. (Rakkaudessa ei ole pelkoa) Hyökkäys sitten tapahtuu erityisesti henkilökohtaisella tasolla.

Mikään eksytys ei tartu, jos oma usko on vakaalla pohjalla. Ja kun itse on vakaalla pohjalla ei tarvitse hyökkäillä mihinkään suuntaan. Silloin voi keskustella ja olla tietoinen monenlaisista asioista laajemmassa mittakaavassa ilman sitä pelkoa, että omaksuisi mieleensä väärää oppia.

Jos joku ei ymmärrä asiaa, ei tarkoita suoraan sitä, että itse asia olisi huuhaata. Joka ei ymmärrä asiaa, hyökkää ihan varmuuden vuoksi, koska oma tulkintansa edustaa tiettyä näkemystä ja rajoittuu suppeaan asioiden käsittelykykyyn.

Somessa selkeästi on helpompi vain hyökätä ihmisiä vastaan ja huutaa päälle oma mielipiteensä kuin haluta tietää enemmän tai vaivautua tutkimaan asian todellisuuspohjaa ja sitä onko väite tai asia niin tai eikö ole.

Huutaja kokee kuitenkin oikeudekseen lytätä henkilökohtaisesti ihmisenkin siinä samalla, kun hänelle tärkeintä on, että itse saa oman äänensä kuuluville.

Väittelyyn ei kuitenkaan kannata huutajan kanssa ryhtyä.

”Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.” (Sananlaskut 17:28 )

”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.” (2. Timoteuskirje 2:23)