Jumala sallii joskus vihollisen kiusauksen ja sen kautta koettelee uskoamme mutta sana sanoo että jokaiseen inhimilliseen kiusaukseen/koetukseen on jo varattu pääsy pois siitä.

Emme saa luovuttaa vaan oppia nousemaan vastustamaan perkelettä niin se pakenee.

Emme saa tyytyä kiusattuna olemiseen vaan meidän pitää nousta vastustamaan rukouksin ja käskeä sitä kiusaajaa väistymään. Ja kyse ei ole ihmisistä ja heitä vastaan nousemisesta vaan henkivalloista, joita vastaan meidän pitää taistella. Ne pyrkivät ylivaltaan ihmisen elämässä mutta niille ei saa antaa lupaa tallata meitä, vaan meille on annettu valta Jeesuksen nimessä tallata niitä.

Isä meidän rukouksessa sanotaan, että päästä meidät pahasta, niin se pitää sisällään myös sen ajatuksen, että Isä päästää meidät irti paholaisen otteesta, koska se kiertää meidän ympärillä karjuen kenet uskovista saisi niellä.

Tämä on sotaa henkivaltoja vastaan rukouksin ja myös a s e n t e e l l a. Ota asemasi Kristuksessa ja käytä sitä! Vihollinen ei usko vähällä. Taistelu on prosessi niin kuin se on yleensäkin sodankäynnissä. Jos sanot kerran kevyesti viholliselle, että mene pois, se ei usko sinua, vaan yrittää uudelleen. Mutta vihollisen pitää nähdä sinusta se muutos, että et enää alistu ja mukaudu kiusattavaksi, vaan vastustat sitä kunnes se todella pakenee.

Tämä on Jumalan sana ja lue sanasta että näin on. Älä siis tyydy olemaan vihollisen nitistämä.

Moni luulee, että kun meidän pitää olla heikkoja ja maan matosia ja voi voi minua -tyyppejä. Se on iso väärinymmärrys.

”Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2. Korinttilaiskirje 12:9-10)

Ei meidän pidä olla kurjia ja tyytyä kaiken kurjuuden ja koetuksen alle, mikä tulee kohdalle, ilman vastarintaa. Paavali ei tarkoittanut sitä että alistumme ongelmille, vaan sitä että kaikkien koetusten keskellä hän oli täynnä Jumalan kirkkautta ja voimaa, koska Jumala salli hänen olla fyysisesti heikkona mutta henkisesti väkevänä Jeesuksessa. Paavali joutui turvaamaan kaikessa yksin Jumalaan ja olosuhteista huolimatta hän oli väkevä. Jumala vahvisti tämän oivalluksen voimallisten ihmeiden ja merkkien kautta. Paavalin tiesi asemansa ja auktoriteettinsa Kristuksessa, yli kaikkien pimeyden voimien, mutta ymmärsi myös ettei olosuhteet ole tarkoitettu tekemään meistä kurjaa maan matosta. Paavali oppi että niiden koetusten kautta hän joutui oppimaan syvemmin armon merkitystä ja Jumalan voiman vaikutusta.

Kun uskova, ymmärtää kuka hän todella on Kristuksessa, vihollinen joutuu väistymään. Se ei tarkoita sitä että vaikeudet päättyvät siihen, vaan sitä, että opit tuntemaan Jumalan syvemmin ja opit luottamaan siihen, että Herra on kanssasi ja Hän on voittaja. Ja voittosi asioissasi tulee varmasti Herran tarkoittamalla tavalla. Silloin alat ylistää ja kiittää Jumalaa Hänen Kuninkuudestaan. Muutut sitkeäksi taistelijaksi joka ei hellitä. Olet siis jo voittaja, koska Kristus on voittaja ja Kristus on sinussa.

Olikos tarpeeksi selkeästi sanottu?