Juna menee

Näin kiskoilla junan menevän eteenpäin. Junasta erkaantui yksi vaunu, joka siirtyi pois toiselle raiteelle. Suurin osa junasta jatkoi matkaansa pääradalla mukanaan iloisia ihmisiä, joilla oli hauskaa ja rentoa menoa.

Raiteet kulkivat hetken aikaa suht vierekkäin, kunnes ne alkoivat hitaasti erkaantua eri suuntiin..

Toinen osa junasta, se lyhyt pätkä, meni sivuraiteella eteenpäin mukanaan ihmisiä, jotka yrittivät turhaan huutaa ja varoittaa pääradalla kulkevassa junassa olevia ihmisiä.

Järkyttävää oli se että pääradan junassa oli vaunuja, joissa oli seurakuntalaisia. Junan lopussa oli seurakuntavaunuja, joissa kävi iloisen näköisiä ihmisiä, jotka kuitenkin halusivat hengailla samaan tapaan muiden siinä junassa matkustavien ihmisten seurassa. He halusivat samaistua samaan iloiseen joukkoon. Heistä oli vain hauskaa ja tarkoituksen mukaista olla mukana tässä suuressa junassa.

Sivuraiteella kulkevat ihmiset rukoilivat ja olivat huolestuneita pääradan ihmisistä ja he huitoivat pääradan uskoville, että vielä ehtisivät vaihtaa junaa, mutta samalla ymmärsivät etteivät he voi tehdä enempää, koska heidän varoituksia ei kuulla, eikä haluta kuulla eikä ottaa todesta.

Pääradalla kulkevassa junassa ihmiset eivät ymmärtäneet mihin juna oli matkalla edessäpäin, vielä pimennossa oli syvä rotko. Sivuraiteella kulkeva juna kulki kohti kivikkoista maisemaa mutta edessä, vuoriston lomasta kaukana häämötti kirkas horisontti.

Siihen ilmestys päättyi.

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.“” (Luukas 21:36)