Kun Loot sai kehotuksen lähteä pois Sodomasta niin hän otti perheensä ja lähti matkaan. Lootia kiellettiin katsomasta taaksensa. Käskettiin mennä eteenpäin pysähtymättä ja kiireellä.

”Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: “Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden”. Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia. Ja viedessään heitä ulos sanoi mies: “Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.”” (1. Moos. 19:15-17)

Se on myös esikuva, jonka Jeesus mainitsi lopunaikoihin liittyen.

”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luukas 17:28-30)

Vast’ikään koin Pyhän Hengen muistuttavan minua Lootin vaimosta ja siitä ettei hän halunnut irrottaa mieltään siitä kaikesta mitä hän olisi halunnut vielä kokea ja saada tältä maailmalta.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Elämme niitä viimeisiä päiviä ennen kuin alkaa Jaakobin ahdistus ja maailma menee seitsemän vuoden aikana mullin mallin, ennen Jeesuksen paluuta Kuninkaaksi. Mutta tähän hetkeen liittyy eräs koetus, onko sydän kiinni maanpäällisessä vai halajammeko taivaallisia enemmän kuin maallista hyvää? Vaikka meillä on unelmia ja suunnitelmia mutta, kun ajanmerkit ovat selvät niin sydämen tilan täytyisi olla valmis siihen ajatukseen, että olemme valmiit myös irrottamaan ja luopumaan haaveistamme ja kaikesta maallisesta ja lähtemään eteenpäin, taaksemme katsomatta niin kuin Loot. Meidän tulee olla valmiit lähtöön katsomatta taaksemme ja kääntymättä takaisin toisin kuin Lootin vaimo. Hän ei ollut valmis luopumaan maallisista asioista, vaan hän kääntyi palatakseen takaisin ja muuttui suolapatsaaksi.

”Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi.” (1. Moos. 19:26)

”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaakobin kirje 4:4)

(Lisäys: Jaakob tarkoitti avionrikkojalla seurakunnan eli morsiamen sydämen tilaa.)

Unelmat on ihan ok asioita ja meidän tuleekin elää ja tehdä työtä loppuun saakka, mutta tulee myös punnita omaa elämäämme, sitä mikä painaa enemmän vaakakupissamme, kuten se mitä odotamme saavamme tältä maailmalta. Esimerkiksi maine, menestys, mammona, rikkaus, huvitukset tai jopa ne unelmat. Vai kutsu tai lähtökäsky?

Onko ihminen valmiina luopumaan jostain, jos Herra kysyy, että luovutko tästä ja seuraat minua? Tai oletko vaikka valmis jättämään koko maailman taaksesi?

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matteus 6:24)

Jumala ei silti vaadi keneltäkään mahdottomia, koska hän tietää tarpeemme ja tietää mitä elämiseen vaaditaan, eikä kiellä meiltä sitä hyvää mitä tarvitaan. Ja joillekin hän suo yllinkyllin että hän voisi olla siunauksena muillekin.

”Älkää siis murehtiko sanoen: ‘Mitä me syömme?’ tahi: ‘Mitä me juomme?’ tahi: ‘Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”” (Matteus 6:31-34)

”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.” (Luukas 21:34-35)

Kun me näemme merkit siitä että kohta sulhanen noutaa morsiamen kotiinsa niin onko morsiamen sydän rakkautta täynnä ja valmis innolla päästämään irti ”lapsuuden kodistaan” ja jättämään sen taakseen?

”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;” (Matteus 10:37)

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matteus 6:19-21)

On hyvä kysellä itseltään, onko sydämeni kiinni taivaallisissa vaan maallisissa?
Olenko valmis kun pasuuna soi?
Siinäpä pulma…

”Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: “Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ‘Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin’. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ‘Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’ Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”” (Matteus 22:1-14)