Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä ja piti puhetta fariseuksille, joille lain mukainen oikeaoppisuus oli tärkein asia. Stefanus totesi heidän vastustavan aina Pyhää Henkeä.

”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä — niinkuin teidän isänne, niin tekin.” (Apostolien teot 7:51)

Kun Stefanus puhui vielä sen että profeetat olivat Pyhän Hengen täyteydessä profetoineet Jeesuksen tulemisesta maailmaan se oli viimeinen pisara.

”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,” (Apostolien teot 7:52)

Se ei ollut fariseusten mieleen ja niin he kiristelivät hampaitaan ja menettivät malttinsa ja kivittivät Stefanuksen hengiltä.

Tänään somessa kivisydämiset uskovat, fariseukset, kiristelevät hampaitaan. Juu ihan tänäkin päivänä ja he taistelevat samalla tavalla Pyhän Hengen toimintaa vastaan ja kivittävät sanoillaan kaikki tyynni joilla Henki vielä vähänkin pihisee.