Sinulla on lupa tuntea.

Monesti uskovista saa sen käsityksen että negatiiviset tunteet pitää jotenkin kieltää tai sivuuttaa ja olla siten jotenkin pyhempi tai parempi yli-ihminen mutta raamatussa ei siis tarkoiteta asiaa siten.

Ja ettei jäisi epäselväksi on syytä muistuttaa normaalista koko tunne-elämämme tärkeydestä.

Meidän tulee siis ymmärtää myös se että ihmiselle on annettu tunteet joiden kautta hän käy läpi koettuja asioita kuten iloa, riemua, surua, vihaa, loukkaantumista, ahdistumista tai muita tuntemuksia.

Tunne-elämämme on tarkoitettu suojelemaan psyykeämme sairastumasta. Mikäli patoamme tunteemme kun me koemme jotain esim. järkyttävää niin se johtaa jollain tavalla henkiseen lukkiutumiseen esim suruun joka pitkittyy ja muuttuu masennukseksi.

Ihmisellä on lupa tuntea ja kokea, käydä asiat läpi esim. vihastumalla tai suremalla. Itkukin on ihan terve reaktio. Kuitenkin raamatun valossa tiedämme ettei negatiivisiin tunteisiin saa jäädä roikkumaan niin että mieli myrkyttyy. Kun tunteet on käyty läpi, niistä pitää päästää irti myös antamalla anteeksi vaikka vihollisillemme.

Kun ymmärrämme Jumalan armon, mikä on osaksemme tullut, voimme ja pystymme antamaan anteeksi. Usein ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät, ja loukkaavat meitä jopa tahallaan. Jeesuskin oli ristillä huolissaan ihmisistä jotka eivät tiedä mitä he tekevät ja rukoili Isältä heille armoa.

Hebrealaiskirjeen jae mainitsee katkeruuden vaaran.

”ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,” (Hebrealaiskirje 12:15)

”“Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Älkää antako auringon laskea vihanne yli,” (Efesolaiskirje 4:26)

”kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kolossalaiskirje 3:13)

”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” (Roomalaiskirje 12:15)

Huomataan tunteista rakkaus ja ilo. Eipä olisi haittaa vaikka ne jäisivät päälle pysyväksi ominaisuudeksi.

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;” (Filippiläiskirje 4:4-8)

Tunteisiin on kätketty voimavara, mikä pitää terveenä. On lupa tuntea.