”Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.” (1. Korinttilaiskirje 15:37-38)
Meidän tulee luottaen suostua kulkemaan se tie, minkäa Jumala meille koetustenkin kautta sallii niin, että suostumme olemaan kuin nisunjyvä joka on valmis kuolemaan omalle lihalleen. Se tarkoittaa nöyryyttä etsiä Jumalan tahtoa elämään, että etsisimme kaikessa ensin Jumalan tahtoa ja ymmärtäisimme myös elää siinä.
Joudumme usein valinnan paikoille. Miten helppoa on lukea Raamatusta miten pitäisi tehdä mutta sitten kuitenkin tekee oman päänsä ja järkeilynsä mukaan ja sivuuttaa Raamatun viisauden.
Jeesus kulki nisunjyvän tien osoittaen seuraajilleen, miten sillä tiellä pitäisi kulkea. Siksi tulisikin kysyä kaikkeen Isän tahtoa ja viisautta, kiittää joka tilassa, olipa edessä mitä hyvänsä, kiittäen siunauksista ja rukoillen voimaa kestää koetuksetkin.
”sanoen: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”.” (Luukas 22:42)
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” (Johannes 12:24-26)
Tarkoittaako se että suostumme jonkinlaisiksi kurjuuden kerjäläisiksi. Ei. Vaan kyse on sisäisen ihmisen, hengellisen ihmisen kasvusta ja Pyhän Hengen täyteydestä, jonka vaikutuksesta me kasvamme Jumalan tuntemisessa ja myös hengellisessä ymmärryksessä. Ja juuri elämämme koetusten kautta tapahtuu kasvua jota me itse itsessämme emme edes huomaa.
Jeesus ei luvannut seuraajilleen ongelmatonta elämää. Mutta Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä uskovan tulee nähdä Jumalan paras meitä varten. Se ei ole useinkaan se mitä me itse haluamme vaan se on jotain paljon enemmän. Se selviää suostumalla siihen, että nisunjyvä antautuu kuolemaan omalle lihalle.
”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” (Roomalaiskirje 8:5)
”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Roomalaiskirje 8:13)
”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” (Galatalaiskirje 5:16-25)
”Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” (Kolossalaiskirje 1:9-13)
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. (Johannes 12:24)
