Sanonpa heti alkuun, että saatana on se joka haluaa hajottaa uskovien yhteyden ja ystävyyden, koska jos uskovat ovat hajallaan oleva lauma lampaita, on susien helpompi hyökätä yksilöiden kimppuun.

Olen yhteiskristillinen ja tehnyt yhteiskristillistä työtä vuosia ja vaikka, kuin joku yrittää purkittaa johonkin muottiin, niin en siihen suostu. En ole kenenkään puolella tai vastaan muuta kuin Kristuksen puolella. Vaikka kuulun johonkin ajattelen silti paljon laajemmin.

Näen uskovien suurimpana haasteena keskinäisen rakkauden puutteen.

Kun rukoilin uskoville yhteyttä että Herra heidät Suomessa taas yhdistäisi, sain vastaukseksi, että annan itkuherätyksen, vain siten he löytävät yhteyden rakkaudessa vaikeuksien kautta, koska ovat kovia ja korskeita toisiaan kohtaan. Näinkö on? Onko tämä Suomen laita? On se.

Ihmisten arvostelu on kovaa siihen mitä uskaltaa ja voi mennä kuuntelemaan hengellisellä kentällä, kun pelottaa ja vapisuttaa väärät profeetat ja saarnaajat? Minun ohje on se, että sellainen ruoka mistä tulee itselle pahaolo, niin sitä älä syö. Sama pätee hengellisiin asioihin. Ei kaikkien tarvitse tykätä siitä mistä joku muu tykkää.

Minulla on varovainen suhtautuminen moniin asioihin ja ilmiöihin, mutta en kylläkään lähde tuomitsemaankaan sitä mitä en ymmärrä, sillä paha on mennä ketään tuomitsemaan…

Jeesusta pidettiin ihan hirveänä villitsijänä ja joidenkin silmissä belsebulin poppamiehenä ja kuinkas olikaan.

Se oppi mikä ei ole Jumalasta kaatuu varmasti. Se saarnaaja tai profeetta, joka ei ole vilpitön, paljastuu varmasti tavalla tahi toisella, kompastuu tai muuten tulee paljastetuksi, koska Jumala ei anna nimeään pilkata. Mutta kompastuneita ei pidä potkia päähänkään. Meistä ei kukaan ole niin erehtymätön etteikö joku lankeemus tai murhe kohtaisi myös meitä itseämme. On ylpeyttä ja kovuutta lyödä lyötyä ja Kristus ei ikinä tee niin, eikä Hänen todelliset seuraajansakaan.

Niin että parempi olla hiljaa, ettei väitä väärin asioista, mitkä onkin muuta kuin ihmisjärki sanoo ja pitää kiinni siitä, minkä itse on hyväksi havainnut ja elää sen mukaan, mikä on itselle soveliainta omaantuntoonsa nähden. Raamatun linja on hyvä linja mutta tulkinnat vaihtelevat sen mukaan mikä on kristillisen suuntauksen opittu käsitys. Pääasia että pelastuskysymykset ovat oikeassa linjassa, pilkun paikkoja voidaan siirrellä jonkin verran.

Minulla on kaikenlaisia ystäviä, jotka ovat ehkä erimieltä joistain asioista kanssani. En anna sen häiritä ystävyyttä. Enkä halua muuttaa heitä, koska minä en voi sitä tehdä, sillä tietoa heillä on asioista vaikka kuinka paljon. Ja muutos, jos sitä pitää tapahtua, ei ole minun tehtäväni, vaan sen tekee Jumala.

Ja jos joku ei halua olla ystäväni, niin en pakota siihenkään.

Riitelemään en ala, enkä väittelemään opillisista näkemyseroista. Se on monesti aivan turhaa, jos kyse ei ole vilpittömästä uskon etsijästä. Ja tällaisia väittelyyn haastajia vältän ja heistä pysyn kaukana, sillä tietoa heillä on, mutta ei halua elää rauhassa. Silti kerron avoimesti oman kantani asioista ja sen voin perustella Raamatun kirjoituksilla.

Eri kristinuskon suuntauksissa on maailmanlaajuisesti kaikissa ne omat erikoispiirteensä ja eroavaisuutensa, joiden osalta miltei jokainen voisi sanoa toista uskovaista omituiseksi. Siltikin kaikissa on pelastettuja ja myös ei pelastettuja ihmisiä joukossa, kun Jumala on se, mikä pelastaa, ei ne ihmisten säännöt ja oppimääritelmät.

Niin että en lähde sanomaan kuka mitäkin edustaa, belsebulia vai Kristusta.

Jeesus käski katsomaan mitä hedelmiä puu saa aikaan… ei katsomaan miltä se puu näyttää.

Minulla oli pihalla hirveän ja ränsistynyt luumupuu, joka näytti kuolleelta mutta kylläpäs sen hedelmät oli makoisia, silloin kun niitä söin.

Millainen puu sinä olet?