14.10.2025 uni
Näin yöllä unen, josta muistan pätkän. Se oli ehkä vähän hassu uni ja kuitenkaan ei niin hassu. Se oli vertauskuvallinen uni, mutta kuvasti sitä, että kun tuntee Jumalan sanan ei voi eksyä.

Unessa oli uskovainen nutturapää mummo, mikä kuvasti tavallisia, perinteisiä, koko sydämisiä uskovaisia, jotka tuntevat raamatun kirjoitukset ja seuraavat tarkasti aikaansa.

Hän istui rauhassa ja katseli maailman menoa. Ja joka päivä uutisissa tuli jotain uutta ja sokeeraavaa, josta hän ymmärsi että tämäkin asia on mainittu raamatussa ja aina silloin hänen päähänsä kalahti nuija, eli ”hän oli siis kuin nuijalla päähänlyöty”. (Eli hän oli kuin äimän käkenä tai ällikällä lyöty tms. siis todella hämmästynyt) Ja taas kun hän kuuli uuden uutisen niin ”nuija kolahti” ja hän heilahti (eli hämmästyi valtavasti) mutta edelleenkin mummo istui rauhassa ja tukevasti tuolillaan eikä monet kolahdukset saaneet häntä siirtymään paikaltaan. Hän vain istui ja katsoi eteenpäin. Vaikka en nähnyt hänen rukoilevan niin tiesin, että hän valvoo ja rukoilee ja on täynnä Pyhää Henkeä.

Vähän ihmettelin mummon sitkeyttä, sillä moni olisi lähtenyt siitä ja jättänyt paikkansa. Mutta siinä häntä ihmetellessä samalla ymmärsin, että hän oli kiinnittänyt katseensa tulevaan. Hän seurasi ja valvoi aikaansa, hän tunsi kirjoitukset ja vaikka hän aina hätkähti uutisia, niin ei hän luovuttanut, vaan entistäkin sitkeämmin odotti sitä vapautuksen päivää, jonka hän tiesi, että se tulee pian ja äkkiä.

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.“” (Mark. 13:35-37)