(Julkaistu 2018)
Muistan jo edes menneen johtavan pastorin, seurakunnastani, pitäneen pöntöstä vakavan puheen siitä että kenelläkään uskovalla ei ole lupa, eikä mitään oikeutta syyttää Golgatalla jo armahdetuista synneistä toista uskovaa, sillä emme voi tietää kenestäkään mitä hän on Jumalan kanssa keskustellut.
Meillä ei ole lupa asettua sellaiseen tuomarin asemaan, että syytämme ja tuomitsemme toisen synneistä, jotka Jeesus on kantanut ristille ja anteeksi antanut.
Se joka rikkoo yhdessä kohdassa on syyllinen kaikkiin synteihin. Kaikki tulee kerran ilmi mitä kukin on tehnyt tai sanonut tai jättänyt tekemättä. Vaikka Kristus onkin sovittanut armahdettujen synnit, joudumme itse tilille jossa on palkanmaksun hetki, niinpä sillä tuomiolla, millä me muita tuomitsemme, meidät tullaan tuomitsemaan kun asetumme asemaan, jossa korotamme itsemme toisen yläpuolelle syyttämällä häntä niistä synneistä jotka Jeesus on jo sovittanut. Eli väärä tuomio tulee siunaukseksi sille, jota syyttömänä tuomitaan, mutta sille häpeäksi joka toisen tuomitsee. Tuomio ja häpeä on siis se, että syyttänyt näkee miten hän jää teostaan vaille siunausta ja siunauksen saa se jota on syytetty.
Oikeasti kyse ei ole pikku jutusta, vaan Jumalan silmissä vakavasta syytteestä, jos syytämme jo syyttömäksi julistettua Jumalan lasta, unohdamme olevamme itse kaikkiin synteihin syyllisiä ja ylpistymme omavanhurskauden syntiin.
Meillä kenelläkään ei ole mitään sellaista tekoa tilillämme, jolla voisimme ylpeillä erinomaisuudestamme ihmisten ja Jumalan edessä. Kaikki meille on suotu armosta, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Ainoa kerskauksemme on Kristus, joka meissä toivottavasti vaikuttaa hyvää, eli mitään muuta erinomaista ei meillä kenelläkään ole.
Kuinka hyvä olet -mittari:
Herra armahda niitä lapsiasi, jotka ovat hukanneet rakkauden ja kilistelevät ympäriinsä pelkkinä kulkusina.
