Tästä asiasta kuulee ihan liian vähän Raamatunopetusta.

Kun Jumala on armostaan uskovaisen pelastanut ja lapsekseen ottanut, niin Hän on Jumalan huolenpidon ja suojeluksen alla, mutta se joka häntä vastaan nousee sanoillaan tai teoillaan loukkaamaan ja panettelemaan tai perättömiä puhumaan, siis syyttämään väärin perustein, kajoaa Jumalan silmäterään, tekipä hän sen mistä syystä tahansa, esim. omaa tyhmyyttään, ymmärtämättömyyttään tai ilkeyttään.

Jumala sanoo sanassaan, että hänen silmäteräänsä ei saa koskea.

”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.” (Sakarja 2:8)

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”” (1. Mooseksen kirja 12:3)

Vaikka näissä jakeissa puhutaan Israelista, molemmat näistä kohdista koskevat myös niitä Jumalan lapsia, jotka oksastettiin jaloon öljypuuhun.

Jumala on pyhä ja oikeuden mukainen. Hän ei voi olla sanansa vastaan. Joten se joka toista kiroaa eli syyttää, panettelee, tai lausuu väärän todistuksen, joutuu Jumalan langettaman kirouksen alle ja Jumalalle vastuuseen sanoistaan. Koska hän on sanoillaan hyökännyt Jumalan lasta vastaan, olipa väärintekijä uskossa tai ei, niin Jumalan kirous tulee hänen ylleen, koska Jumala ei voi olla sanansa vastaan. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että demoniset voimat saavat silloin luvan hyökätä tätä väärintekijää vastaan. Hän on silloin itse avannut portin riivaajille ja onnettomuudelle elämässään.

”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.” (3. Mooseksen kirja 19:16)

Vääränlainen arvostelu, haukkuminen ja panettelu on tuomiota sekä kiroamista. Sanojen kanssa täytyy olla varovainen.

”Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.” (Matteus 12:36)

Mutta toisaalta näinhän se Paavali sanoi Timoteukselle millaisia uskovat tulevat lopunaikana olemaan.

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Timoteuskirje 3:1-5)

Nyky uskovilla on liian kevyt asennoituminen siihen miten he käyttävät kieltänsä, sillä kielellä on vallassaan elämä tai kuolema, jolla me voimme kirota tai siunata. Ja sanojemme voimasta kirous voi tulla myös itsemme päälle, vaikka osoittaisimme ne toiselle.

”Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä: jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.” (Sananlaskut 18:20-21)

Millainen on huultesi sato?

Näyttävätkö tältä eli maistuvatko puusi hedelmät mädiltä?

PILKKAAMISTA ja KIROAMISTA kuvaavat sanat
rienata, halveerata, ilkkua, ivata, tehdä pilaa, pitää pilkkanaan, buuata, piikitellä, kiusata, irvailla, nälviä, kiusoitella, härnätä, härkkiä, naljailla, vinoilla, ärsyttää, haukkua, nauraa jollekin, ilvehtiä, pilailla, tehdä naurunalaiseksi, satirisoida, sadatella, kiroilla, kirota, nauraa, jankuttaa, menetellä, epuuttaa, häväistä, hävettää, ivailla, keljuilla, mollata, naurunalaistaa, nimitellä, nolata

TUOMITSEMISTA kuvaavat sanat
arvioida, arvostella, paheksua, julistaa, arvostella ankarasti, nuhdella, panna pataluhaksi, haukkua pataluhaksi, sättiä, kirota, julistaa kiroukseen, julistaa pannaan, langettaa tuomio, surkutella, vaikeroida, vaikertaa, surra, valittaa, voivotella, itkeä, leimata, toimia erotuomarina, toimia tuomarina, tuomaroida, luokitella, tuomita ennakolta, pitää jtak jkn ominaisuutena, moittia, kritisoida, nurista, hylätä, pitää vastenmielisenä, paheksia, langettaa, ristiinnaulita, syyttää, rankaista, tuomio, demonisoida, syyllistää.

Vai onko puussasi hyviä hedelmiä?

Jumalan sana ohjaa meitä sävyisyyteen, nöyryyteen, lähimmäisen kunnioittamiseen, ystävällisyyteen, Kristuksen kaltaisuuteen.

”me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” (1. Korinttilaiskirje 4:12-13)

”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” (2. Timoteuskirje 2:23-26)

”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;” (Galatalaiskirje 6:1-4)

Hedelmistään puu tunnetaan!

Kysy Herraa näyttämään ketä vastaan olet noussut puheillasi ja pyydä sitä Herralta anteeksi.
Lähimmäisen nimen tiedät sitten itse.

Parannusrukous:
"Herra anna anteeksi kieleni synnit. Pyydän anteeksi niitä sanoja, joilla olen rikkonut lähimmäistäni vastaan ja kironnut lähimmäistäni. Herra poista kaikki kirous hänen elämästään ja omastani sekä vapauta kaikki sanoistani aiheutuneet siteet ja paranna myös oma sisimpäni."