Ilmestys ja sanoma (koen tämän olevan jatkoa unelle 21.9.03)

Näin ilmestyksen ja kuulin sanoman:
Näin idän suunnalla hehkuvan taivaan. ”Se mikä idän taivaalla loistaa ei ole aurinko.”

Näin suuren ruskean karhun nousevan vihoissaan ja kiihkossaan takajaloilleen, katselevan ympärilleen, laskeutuvan alas ja sen edessä oli puoliksi syöty haaskanruho. Se tempasi suuhunsa suuren kylkipalan ja sen suusta törrötti kolme kylkiluuta.

”Annoin näille maille vapauden hetkeksi aikaa julistaa evankeliumin sanomaa keskuudessaan vapaasti. Annoin vapauden valita, mutta he vaihtoivat vapauden syntiin jota he nyt tekevät vapaasti. Minun tarjoamani vapaus olisi koitunut siunaukseksi, jos se olisi osattu käyttää oikein. Vapauden aika muuttuu tuskaksi, vereksi ja ahdistukseksi. Kuitenkin sen ahdistuksen kautta armoni ja rakkauteni pääsee koskettamaan enemmän kuin vapauden aikana ja moni saa pelastua. Minun lasteni määrä moninkertaistuu. ”

Näin pian tämän jälkeen suuren ja kovan kenraalin seisovan punainen koppalakki päässään Suomen portilla, suuren rautaisen portin takana. Ja vaati porttia auki edessään. Kenraali vaati kovin sanoin ja pakottamalla presidenttiämme avaamaan portin. Suomelle ei anneta pakon edessä vaihtoehtoja.

”Venäjän tullessa maamme ’porteille’ ja marssiessa läpi Suomen on presidentti juuri vaihtunut tai vaihtumassa eli vaalit vaiheessa. Yllättävä tilanne sekoittaa jotenkin vaaliasiat. Niinistö on presidentti edelleen (en tiedä oliko enää istuva presidentti vai ei) eli ainakaan vielä ei ole vaihtunut valta. Ja yllättävä tilanne on myös Haloselle erittäin hankala. Niinistön lisäksi myös Halonen pyrkii jotenkin neuvottelemaan Venäjän presidentin Putinin kanssa uhkaavasta tilanteesta, mutta turhaan. Venäjällä on omat intressit, joita se on valmistellut salassa ja sen suunnitelmat ovat olleet selkeät jo pidempään, mutta nyt on aika toteuttaa ne.

Herätys tulee

Herätys tulee, mutta tuskan kautta. En näe vastustusta Suomen taholta, koska Suomelle ei anneta vaihtoehtoja.

Näin porttien aukeavan ja Suomi itkee, kun kovan kenraalin johdolla pitkiin takkeihin puettu Venäjän armeija marssii Suomen läpi. Suomella on suuri suru.

Näen miten samaan aikaan ympäri Eurooppaa talous- ja hallintokeskukset, suuret rakennukset ovat taloudellisen tuhon partaalla. Huippukoneistot, yhteiskunnan tukipilarit romahtavat maan tasalle. Niiden organisaatiot ovat joutuneet sekasortoon. Syynä ovat suuret maailmanlaajuiset katastrofit, jotka ovat vieneet finanssiyhtiöt, vakuutus- ja pankkimaailman vararikkoon. Seuraa konkurssiaalto, raha alkaa loppua ja rikollisuus kasvaa räjähdysmäisesti.

Suomi on yksin pulmineen, koska millään maalla ei ole aikaa, eikä resursseja kiinnittää tilanteeseemme mitään huomiota. Meillä ei ole mitään minkä vuoksi pitäisi vaivautua murehtimaan. Meistä ei ole ns. hyötyä millekään maalle tarpeeksi, että pitäisi vaivautua puolustamaan, kun omatkin ongelmat ovat liian suuret.

Silloin, juuri silloin Suomessakin on edessä viimeinen suuri herätys ennen tempausta.

Näin suuren sadonkorjuun keräävän pellosta valtaisat lyhteet.

Jumala ei ole unohtanut oman kansansa, uskovien rukouksia. Jumala on uskollinen ja haluaa pelastaa taivaankansalaisiksi jokaisen, joka ottaa Hänet vastaan.

(Meni ehkä kolme viikkoa, kun 29.1.08 sain ystävältäni lainaksi Olavi Mäkelän kasetin, joka kertoo muutamista profetioista ja kansojen kohtaloista tulevina vuosina. En ollut kuullut Olavi Mäkelää ennen, mutta kun kuuntelin tuon kasetin, siellä hän kertoi, miten hän oli saanut Herralta yllättävän samankaltaisen sanoman kuin tämä 7.1.08 ylös kirjoittamani ilmoitus.)

[3.8.11 Rukoilen totisesti, että Jumala armahtaa Suomea!]

Katso myös blogikirjoitus: Uni: 17.9.2003, EU:n liittovaltion synty