Kristuksen ruumis eli maailman laajuinen uskovien seurakunta koostuu monista eri kansoista, heimoista ja yhteisöistä ja yksilöistä, joissa on erilaisia käsityksiä ja opillisia suuntauksia.
Uudestisyntyneet ymmärtävät Raamatun opetusten perusasiat miten pelastutaan ja muut perusasiat. Eli ns. uskon alkeet ja aakkoset, jos niin voi sanoa, ne ovat ne pelastuskysymykset, joista uudestisyntyminen eli uskoontulo on tärkein asia. Uudestisyntyneet ja Hengellä täyttyneet kristityt kuitenkin tunnistavat toisensa Pyhän Hengen yhteyden kautta.
Sitten on olemassa paljon erilaisia oppikäsityksiä, joissa toiset korostavat toista kohtaa Raamatusta ja toiset toista kohtaa. Toiset pitävät tärkeänä noudattaa omalla kohdallaan jotain asiaa mitä toiset taas eivät ollenkaan näe samalla tavalla. Toiset painottavat toisia asioita arjessa ja juhlissa eri tavalla ja toiset ihan toisella tavalla.
Käsityksiä elämiseen liittyvistä ohjeista ja kristittyjen tapojen erilaisuutta eri kansojen välillä on paljon. Erilaiset oppikäsitykset jakavat uskovia eri leireihin. Sitten tuomitaan liian helposti ne uskovat, joilla on toisenlaisia tapoja ja käsityksiä tai heillä on erilainen oppikäsitys jostain Raamatunkohdasta, millä ei kuitenkaan ole pelastuksen kannalta ollenkaan merkitystä mutta ainoastaan halutaan osoittaa miten minä olen enemmän oikeassa ja miten minun opin käsitykseni on parempi kuin tuon toisen. Ja että ymmärrän enemmän sanaa kuin tuo toinen. Se on hengellistä ylpeyttä, josta puuttuu nöyryys Jumala edessä nähdä lähimmäisessä Jumalan kuva.
Laupias samarialainen ymmärsi, että toisenlaisen uskonsuuntauksen ihminen on Jumalan kuva ja kohteli häntä kunnioittavasti ja osoitti suurta rakkautta lähimmäistään kohtaan. Moni omasta mielestään liian viisas käveli ohi. Moni sanoo, että on rakkautta nuhdella toista. Kyllä synneistä. Mutta jos käsittää jonkin raamatunkohdan eri tavalla millä ei ole pelastuksen osalta mitään merkitystä, tekeekö hän syntiä? Ei tee. Kuka meistä on se täydellinen, joka ei tee mitään virhettä tai on omistaa kaiken tiedon? Monessa kohdassa ihminen erehtyy.
_”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaakobin kirje 3:2) _
Kuka on se täydellinen mies? Vain Jeesus. Kukaan muu ihminen ei ole täydellinen, sillä jokainen on syntiä tehnyt ja joka päivä lihamme sotii pyhyyttä vastaa. Se nyt vain on tosiasia. Toki kieltänsä voi harjoittaa ja niin täytyykin. Mutta ihmisistä kukaan ei kykene synnittömyyteen. Jos me lähdemme kanssa veljiä arvostelemaan siihen täytyy löytyä Raamatulliset perusteet ja toimia niin kuin raamattu sen meille osoittaa. Ensin henkilökohtainen keskustelu kyseisen ihmisen kanssa, näin lukee Sanassa. Ei julkinen julistus ja somessa kommentointi. Jos perusteet ovat Raamatun linjassa eikä henkilökohtainen keskustelu auta niin kaksi henkilöä seurakunnasta sitten avuksi ja henkilökohtaisella tasolla käydään neuvottelu. Ei julkisesti julisteta somessa miten eksynyt joku on. Se on haukkumista. Kaikenlainen julkinen tai salainen uskovan häpäisy ja mollaaminen ja syyttely on syntiä Jumalan Sanan perusteella. Silloin ollaan osoittamassa sormella toista ihmistä ja nostetaan itsensä ylemmäs kuin se toinen.
Miten ei voida ymmärtää yksilöiden ja kulttuurien erilaisuutta? Maailmassa on 8 biljoonaa ihmistä ja joku suomalainen on sitä mieltä että kaikkien pitäisi ajatella asioista samalla tavalla kuin juuri hän joka esittää kritiikkiä jonkun tavoista tai käsityksistä miten Raamattua pitää tulkita juuri oikein koska minä nyt satun olemaan tätä mieltä. Ja jos asia ei ole edes pelastukseen vaikuttava asia, niin mitä väliä? Mutta kysymys on halusta olla oikeassa, koska ja ehkä juuri siksi, että erilaisuus pelottaa. Tuntuu pelottavalta, että tuolla toisella on niin erilainen käsitys jostain Raamatun yksityiskohdasta, että sitä on pakko ojentaa ja saada hänet ymmärtämään mikä on minun mielestäni totuus. Mutta tuolle arvostelijalle hänen oppimansa käsitys on ainoa totuus. Ja kukin perustelee asiaa omalla näkemyksellään ja tulkinnallaan vuoren varmasti.
Mutta silloin unohtuu lähimmäisen rakkaus ja armollisuus hyväksyä ihmisten erilaisuutta. Jos ihminen täyttyisi Kristuksen rakkaudella niin kaikki pelko katoaisi ja sydämen täyttäisi rakkaus ja rauha niin että voisi huoletta hyväksyä ilman sormella osoittelua myös tuon toisen ihmisen olemassaolo ja ymmärtää, että ne asiat ovat hänelle tärkeitä hänen näkökulmastaan ja hän on Jumalan lapsi niissä puitteissa, joissa hän elää. Viisautta olisi kurkistaa omista ahtaista raameista ulos ja nähdä miten paljon Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan ja jopa kaikkia ihmisiä.
Tehkää hyvää ennen kaikkea uskon veljillenne on hyvä ohje Raamatussa. Mutta nykyään törmää siihen, että tuomitaan ihmisiä tuntematta heitä henkilökohtaisesti. Julistetaan tuomion sanoja ja haukutaan vääriksi opettajiksi ja vääriksi profeetoiksi, ja vaikka vaikka mitä näkee ja kuulee somessa puhuttavan Jumalan lapsista. Ei olla yhtään huolissaan omasta nahkasta, että jokaisesta turhasta sanastakin pitää tehdä tili Jumalalle ja uskovia on kielletty tuomitsemasta ettei itse tulisi tuomituksi niistä sanoista. Moni innokas tuomaroitsija ei vaan näe hirsitukkia omassa silmässään mutta mielellään voimansa tunnossa kaivelee toisen silmästä pientä sahanpurua.
Pitäkää se mikä hyvää on. Voi meitä! Jos joku kokee että joku saarna tai opetus tai muu asia on hyvää mutta joku taas kokee, että eipäs ole, niin pidä sinä se minkä sinä koet olevan mielestäsi hyvä asia ja olkoot se toinen pitämättä. Emme me kaikki voi pitää kaikkien opettajien opetuksesta. Niin monta kuin on ihmistä on myös mielipidettä ja mieltymyksen kohdetta.
”Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.” (1. Tessalonikalaiskirje 5:15-22)
Kaikki me rakennamme yhdessä kristuksen ruumista. Kuka on jalka, kuka käsi.
