Niinpä, olipa käsityksesi jonkun opillisen käsityksen puolesta tai vastaan, jos alat syyttää, ivata tai pilkata uskovaa tai lähimmäistäsi niin tarkistapa mitä Raamattu siitä sanoo.

Meillä on erilaisia käsityksiä sellaisista opinkohdista, joilla ei ole merkitystä pelastuksen kannalta sillä uudesti syntynyt Jumalan lapsi pelastuu armosta, ei tekojen kautta ja Jeesuksen sovintoveri pesee synnit ja tekee ihmisestä taivaskelpoisen, ei se, miten tulkitsemme joitain muita opillisia kohtia. Tietyt teologiset pohdinnat lopunaikojen tapahtumista eivät ole pelastuskysymyksiä.

Mutta asennoituminen lähimmäisiin voi sitä vaikka ollakin? Ihmisten ja uskovien pilkkaaminen, ivaaminen ja jopa vihaaminen on syntiä. Sillä joka vihaa veljeään on murhaaja sanoo sana. Ja sana sanoo ettei yksikään murhaaja peri taivasten valtakuntaa.

Ollaan varovaisia miten käyttäydymme ja mitä asennetta kasvatamme sisällämme. Muistan jostain lukeneeni jokun intiaanin sanoneen, että, jos sinulla on kaksi sutta niin se kumpaa ruokit kasvaa.

”Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,” (Filippiläiskirje 2:1-5)

Nyt nousee näitä pilkkaajia jopa uskovien joukosta, jotka pilkkaavat niitä jotka uskoivat varmuudella, että tempaus tapahtuu nimenomaan 23.9. päivä. Sen ymmärrän että uskosta osattomat pilkkaavat mutta että uskovatkin…

”ja sanovat: “Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”” (2. Pietarin kirje 3:4)

Mutta itse olen joka päivä ilolla jutellut Herralle, että mä niin haluaisin, että tulisit jo tänään, mutta jos vielä et tule, niin tule huomenna ja jos et huomennakaan vielä tule, niin tule kuitenkin pian. Täällä on meitä innolla odottajia jo paljon… tule Herra kun meillä on ikävä sinua.

Eikö meidän pidä ihan Raamatun mukaan odottaa Herraa innolla ja olla valmiita, sillä emme tiedä milloin Herramme tulee?

”Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (Matteus 24:41-42)

Olisipa ihanaa, jos tempaus tapahtuisi vaikka heti tai vaikka huomenna. Se voisi olla nyt tämä juhla, todellakin voisi, mutta voi se olla joku muukin päivä.

En kyllä ole väittänytkään missään vaiheessa milloin se tapahtuu, kun ei sitä voi tietää kukaan ja vaikka Jeesus vihjaisi Pasuunansoitonjuhlaan niin se vihje lähinnä tarkoitti, että tempaus tapahtuu niin kuin Pasuunansoitonjuhla, jota hetkeä kukaan ei tiedä milloin se alkaa.

Se mitä olen ihmetellyt tästä pasuunajuhlasta on Raamatun matemaattisuus, jossa moni laskennallinen asia ja tapahtuma osuu päivään 23.9.25. Ja juuri siitä pitää ymmärtää, että jotain merkillistä henkimaailmassa nyt juuri tapahtuu tämän juhlan yhteydessä, koska näin paljon Raamatun matemaattisuutta liittyy tähän juhlaan.

Itse uskon, että tämä on jokin käännekohta koko maailmalle. Se selviää kyllä aikanaan mitä henkimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ainakin sota on tulossa, se 3. maailman sota. Siksi pitää rukoilla herätystä, varjelusta ja suojelusta.

Lisäys: Jeesus antoi hyvän ohjeen lähimmäisiä kohtaan. Ei olla niitä, jotka ”heittelevät kiviä”, sillä kyllä Jumala ”kanansa kynii”.

”Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä” (Johannes 8:7)