Anteeksi annosta lyhyesti
Ainakin toiset meistä joutuvat joskus käymään läpi kovan anteeksiantokoulun. Ehkä siksi että oppisimme rakastamaan enemmän ja antamaan anteeksi vielä paremmin?
On itselle tullut eteen semmosii juttuja elämässä, ja paljon, että oma liha ei suostuis taipumaan mihinkään suuntaan mutta sitten Jumala opettaa tavalla tai toisella nöyryyttä ja anteeksiantoa.
Olen uppiniskaista sukua ja ympärilläni on ollut liuta jääräpäitä, ja peilissäkin kurkistaa usein semmoinen, kun sinne katsoo, siispä minun kanssani on Jumalalla usein täys työ muokata minua toiseen suuntaan.
Onneksi Jumala ei anna periksi meidän suhteen. Väkisin Hän ei meitä muuta, mutta armossaan Hän tekee sen mihin annamme Hänelle luvan. Mutta se on sitten lihassa elämän kolhujen kautta koettua kipua ja kärsimistä, mutta tuloksena on hyviä hengen hedelmiä.
Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:32)
37.Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 38.Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:37-38)
25.Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” 26.Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Mark. 11:25-26)
22.Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 23.Sellaista vastaan ei ole laki. 24.Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25.Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. (Gal. 5:22-25)