Pyhä Henki alkoi taas puhua muutama päivä sitten. Aihe liittyy seurakuntamorsiamen puhdistamiseen. Ei kuitenkaan niin, että pitäisi itse puhdistaa itsensä. Uskon perustus on Kristus, joka on jo lunastanut ja pyhittänyt kertakaikkiaan synnistä sen, joka on uudestisyntynyt. Kyse on penseydestä, välinpitämättömyydestä ja siitä että ei voi kulkea kahta tietä.

Koin selkeän kehotuksen puhua synnistä ja mikä on tänä päivänä melkeinpä kielletty aihe. Olemme nyt ajassa jossa vaikeat aiheet ovat kuin tabuja uskovienkin keskuudessa. Ei ole muotia puhua synnistä. Tämä aihe on todella laaja ja saatan lähipäivinä tuoda asiaan liittyvää tekstiä edelleenkin.

Tästä ei liene paljon enää opetusta seurakunnissa? Puhutaan vaan loppumattomasta armosta. Ja toden totta Jumalan armo on ikuinen. Mutta Raamatussa annettu aivan selkeä vastuu uskovaiselle valita oikea vaihtoehto väärän sijaan. Synnistä varoittaminen ei ole turhaa, koska sen mukana tulee aina kirous, synnin tekemisellä ei voi leikkiä. Se on vaarallista.

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaiskirje 6:23 )

Kuitenkin me kaikki olemme syntiä tehneet ja syntisiä ja ilman Kristusta, itsessämme vailla armoa ja armahdusta, mutta Kristuksessa meille on avattu ovi armoon ja armahdukseen.

”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,” (Heprealaiskirje 12:1)

Jumalan sana kehottaa meitä itse huolehtimaan siitä että me emme tee syntiä. Meitä käsketään olemaan tekemättä syntiä tietoisesti. Se on siis tietoinen valinta. Ei voi kulkea kahdella tiellä.

On Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan, että Hän varoittaa synnin tekemisestä, sillä Jumala tahtoisi ettei kukaan joutuisi kadotukseen vaan löytäisi vapauden Kristuksessa, täytyisi Pyhällä Hengellä ja saisi voiman kulkea kohti lopullista päämäärä.

”Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaiskirje 6:20-23)

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. (Hepr. 12:14)

Eksyminen on niin helppoa, että kun alkaa kyseenalaistaa sen mitä Jumalan sanaan on kirjoitettu, niin siitä alkaa eksyminen oikealta polulta.

”Onko Jumala todellakin sanonut niin… että tämäkin kohta Raamatusta koskisi minua?”

Jeesuksen seuraaminen myös velvoittaa elämään sen arvokkuuden mukaan mitä sana kehottaa. Siinä on myös henkilökohtainen vastuu omilla teoilla ja valinnoilla.

”Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.” (Sananlaskut 28:18)

”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” (Johannes 14:15)

”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Johanneksen kirje 5:2-5)

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Galatalaiskirje 5:1, 24)

”Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” (Roomalaiskirje 6:2-4)

”että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” (Efesolaiskirje 4:22-24)

”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” (Efesolaiskirje 4:30)

”ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” (1. Pietarin kirje 4:2-5)

”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” (Heprealaiskirje 6:4-6)

”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni.” (Jaakobin kirje 1:14-16)

Armo on olemassa sittenkin.

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Efesolaiskirje 2:8-9)