Aihe on niin monisyinen, että tässä on vain pieni palanen siitä kokonaisuudesta poimittuna. Erityisesti Johannes kirjoittaa kirjeissään Jumalan rakkaudesta syvällisesti.

”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.”
(1. Joh. 4:7-13)

Paavali sanoo 1. kirjeessään korinttolaisille, että ilman rakkautta mikään teko tai sana ei merkitse mitään. Lisäksi hän luettelee millainen on Jumalan rakkaus meitä kohtaan:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. (1. Kor. 13:1)

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.”
(1. Kor. 13:4-8)

Ihmisen on vaikea täyttää tuota listaa, sillä meidän oma rakkautemme on kovin vajavaista ja säröilee välillä. Mutta koska Jumalan rakkaus pystyy siihen ja Johannes sanoo, että koska Jumala rakasti ensin meitä, siksi mekin voimme rakastaa.

”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19)

Johannes kehottaa myös että koska olemme oppineet tuntemaan Jumalan meidän tulee myös uskoa Jumalan rakastavan meitä. Ja että Jumalan rakkaus on tullut täydelliseksi meissä.

”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1. Joh. 4:15-7)

Olemmeko todellakin sellaisia kuin hän on?
Meidän pitäisi olla uusia luomuksia, uudeksi luomukseksi muuttuneita?

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18)

”Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” (1. Joh. 4:21)

Nyt kun tiedämme mitä on rakkaus niin mihin se meitä velvoittaakaan:
”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:11)

…olemme velvolliset rakastamaan toisiamme.

Jatkoa

KATSO KIRJOITUS: Jumalan rakkaus… (osa 2.)