Elia oli Hengen voimassa puuttunut kansan epäjumalanpalvelukseen.
Elia osoitti teollaan Jumalan suuruuden. Heti sen jälkeen kun Elia oli ollut Hengen voimassa, iski Iisebelin pistävät sanat, jotka lamauttivat Elian. Elia oli kuitenkin Jumalan valittu profeetta ja enkeli tuli vahvistamaan Eliaa ja kehotti nousemaan ylös.
”Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat, lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: “Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty”. Kun tämä näki sen, nousi hän ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta. Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen. Ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: “Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi”. Ja hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: “Nouse ja syö”.” (1. Kuningasten kirja 19:1-5)
Tästä tiedämme miten kovasti jonkun sanat voivat iskeä ja lamauttaa meidät. Ihmisinä olemme haavoittuvaisia, mutta Jumala tietää ja tuntee kärsimyksemme ja heikkoutemme.
”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Heprealaiskirje 2:18)
Eliakin oli vain ihminen. Mutta Jumala kuulee koko sydämestä tulevaa rukousta.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.” (Jaakobin kirje 5:16-18)
Ylös ja eteenpäin, heikkouksistamme huolimatta.
”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” (1. Johanneksen kirje 4:4)
