Raamattu puhuu Jumalan kurituksesta, kun onnettomuudet kohtaavat maailmaa, joka ei tee parannusta synneistään. Jumala ei kuitenkaan aiheuta näitä tapahtumia, vaan pimeyden voimat, sillä kuritus on kirousta ja kurittaja on syyttäjä, joka syyttää ja kurittaa siinä määrin miten se saa tilaa toimia, kuten Jobin kirja kuvailee. Siihen myös vaikuttaa myös synnistä seuranneen kirouksen määrä. Mutta sekään ei ole niin mustavalkoista. Kenelle tahansa tässä langenneessa maailmassa voi tapahtua yhtälailla hyviä kuin huonojakin asioita, koska elämme “rikkimenneessä” maailmassa.
Me emme ymmärrä useinkaan miksi tapahtuu ikäviä asioita. Niiden taustalla on alituinen sota näkymättömässä maailmassa. Jumala ei tuo maailmaan onnettomuuksia eikä kurjuutta, sen saa aikaan paholaisen toiminta ihmiskuntaa vastaan. Jobin kirja sekä uuden testamentin tekstitkin kertoo selkeästi kuka on kaiken kurjuuden lähde ja toimeenpanija, paholainen, joka on murhaaja ja valehtelija.
”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Johannes 8:44)
Raamatun selkeä viesti on, että siunaus lakkaa synnissä ja synti tuo kirouksen. Siksipä Raamattu kehottaa välttämään kaikkea syntiä. Jos tekee sitä mikä Jumalan lain mukaan on oikein, sen hedelmäkin on automaattisesti hyvä, mutta jos tekee sitä mikä on pahaa ja väärin Jumalan laissa, sen seuraukset vaikuttavat jopa myös tuleville sukupolville aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka.
Mutta joka ei ole uudestisyntynyt, ei voi ymmärtää tätä yhtälöä. Pietari kirjoittaa (1. Piet. 2:16), että “ymmärtämättömillä ihmisillä on vapaus pahuuden verhona” eli he eivät voi käsittää sitä vapautta mikä tulee Jumalan lapsen vapaudesta, olla vapaa synnin orjuudesta. Ja edelleen Pietari jatkaa, että “Sen tähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.” (1. Piet. 4:4)
Armosta te olette pelastetut
Ainoa asia mikä katkoo synnin kiroukset, on ARMO, Jeesuksen veren voima ja suunnan muutoksen tekeminen elämässään. Vaikka Jeesuksen ristin kuolema täyttikin kaiken lain ja Jumalan armo ja rakkaus peittää syntien paljouden, niin se koskee niitä, jotka ottavat vastaan Jeesuksen sovituksen ja uudestisyntyvät Jumalan lapsiksi Pyhästä Hengestä. Laki ei ole poistunut tästä maailmasta. Lakia tarvitaan osoittamaan synti synniksi, mutta Jumalan osoittama armo tulee niiden osaksi jotka armon ottavat vastaan.
Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska “vanhurskas on elävä uskosta”. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: “Joka ne täyttää, on niistä elävä”. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme — sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” (Gal.3:10-13)
Jumala ei ole siis kumonnut lakiansa eikä sen vaikutuksia tälle maailmalle, sillä Jeesuksen sovitus tulee voimaan yksilön elämään, vain jos sen hyväksyy omakohtaisesti. Se on kuin adoptiosopimus, jolla myönnetään perheenjäsenen oikeudet niille, jotka sen ottavat vastaan. Se muuttaa niiden ihmisten elämän, jotka sen ottavat vastaan. Tällöin ihminen siirtyy Jumalan valtakunnan kansalaiseksi.
Nyt on pelastuksen päivä ja vielä on mahdollisuus ottaa vastaan Jeesuksen tuoma vapautus synnin orjuudesta, mutta sen tiedon haluaa paholainen pimittää ihmisiltä ja sitoa heidät yhä syvemmälle suohonsa tavalla, jos toisella. Jos ei ota vastaan Jumalan lahjaa ja sen tarjoamaa sisältöä, jää ilman siunausta, jonka Jeesuksen vapautus toisi.
Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Jumala haluaisi että kaikki tulisivat tuntemaan Hänet ja paha voitettaisiin lopullisesti. Sekin kukoistuksen päivä vielä tulee aikanaan.
“ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki”. (ILm. 21:4-5)
