Olen tainnut pistää merkille, että lakia julistavat ovat usein itse jotenkin lain alle päätyneitä uskovia ja ovat sellaisen lain pelon valtaamia, jota he eivät itsessään edes osaa tunnistaa peloksi.

Se ilmenee niin että kaikkialla voi vaania jokin pelottava eksytys, jonka vuoksi kaikkia asioita pitää kokoajan jotenkin erityisesti arvioida lain näkökulmasta tai arvostella siten että liittyisikö siihen kenties joku eksytys minkä laki tuomitsee.

Lain alla olevat pyrkivät omin voimin ja ponnisteluin täydellisiin suorituksiin myös uskon elämässään. Lakia noudattava haluaa miellyttää Jumalaa omien tekojensa kautta.

Varsin kunnioitettava pyrkimys, mutta kukaan ei pysty olemaan täydellinen itsessään. Jeesus oli. Ihminen ei ole. Se että Raamattu sanoo: ”Olkaa täydelliset”, tarkoittaa että vain Kristuksessa voi olla täydellinen, itsessään ja omien pyrkimysten kautta ei voi olla.

Ihmisen omien pyrkimysten kautta laki sälyttää ihmisen harteille vaikeasti kannettavan taakan.

Tällaisen taakan alla uskovan elämä kuormittuu ja hän alkaa muuttua uskonelämässään kitukasvuiseksi, koska sellainen uuvuttaa ja väsyttää, koska koko lakia kukaan ihminen ei voi täyttää.

Armo vapauttaa omista täydellisyyspyrkimyksistä ja vapauttaa kaikista peloista niin että armon kautta eletty uskonelämä kerskaa vain Kristuksen suorituksista meidän edestämme.

Kun ihminen elää armosta eikä laista, hän ymmärtää oman pienuutensa ja osaa olla nöyrä ja ymmärtäväinen myös muiden uskovien kohdalla ja nähdä heissä Kristuksen muodon, vaikka heidän elämänsä ei vastaisikaan meidän täydellisiä ihanteitamme. Armo vapauttaa näkemään että uskovan elämän pyhittää yksin Kristus ja Jumalan muuttava voima ja rakkaus, eikä se miten kovasti ’me täydelliset’ haluaisimme muuttaa lain kautta muita uskovaisia meidän arvostamiemme ihanteidemme mukaisiksi.

Laki ja pykälien noudattaminen vaatii täydellisyyttä ja jatkuvaa suorittamista. Lakiin liittyy tuomio, jonka pelko saa aikaan riittämättömyyden tunnetta, häpeää ja pelkoa.

Jos Kristus saa muuttaa ihmisen uudeksi, sen tekee Jumalan armo minkä kautta vuorovaikutteinen rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä muuttaa ihmisen elämän osin kerralla ja osin vähitellen, kun uskonelämä saa syventyä ja vahvistua.

Laki on siis tarpeellinen siihen saakka, että se osoittaa meille armon tarpeelliseksi. Lain täytyykin osoittaa jokaiselle syntiselle tie ristijuurelle, minkä jälkeen ristillä Jeesus kertoo, että laki on jo täytetty Hänen uhrinsa kautta kokonaan ja kertakaikkiaan. (Hebr. 11)

Joten laki on polku ristin juurelle, armo on tie siitä eteenpäin.