Kun erään kerran täytin pitkästä aikaa ristisanatehtävää, olin jo kuukauden pyöritellyt lehteä ilman, että olin päässyt eteenpäin. Olin tuijottanut siitä vain ongelmakohtia. Laitoin lopulta lehden muutamaksi viikoksi pois, koska sen täyttäminen ei edennyt.

Mutta tauko teki hyvää. Kun sitten otin lehden esiin pitkästä aikaa ja huomasin, että vastaukset olivat todella helppoja niin että ihan nauratti ja ristikko täyttyi nopeasti.

Sitten tunsin Pyhän Hengen puheen: Jos tuijotamme elämässämme vain ongelmiamme ja keskitymme mielessämme pyörittämään vain niitä asioita mitkä tuntuvat ongelmilta, juutumme paikoillemme, emmekä näe niitä asioita, jotka veisivät meitä elämässä eteenpäin. Asioista irroittaminen ja vetäytyminen sivuun, edes hetkeksi, tekee hyvää mielelle ja luovuudelle, koska sen jälkeen näemme asiat uusin silmin. Perspektiivimme muuttuu ja näemme edessämme uusia ovia ja mahdollisuuksia.

Vetäytyminen ei silti tarkoita sitä, että laiminlyötäisiin velvollisuudet ja pistettäisiin hanskat naulaa. Tehtyään kuusi päivää töitä, seitsemäntenä päivänä Jumalakin lepäsi ja käski pyhittämään lepopäivän. Lepo on siis äärimmäisen tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta.

Jeesus itse antoi hyvän esimerkin meille. Hänkin vetäytyi säännöllisesti yksinäisyyteen kaiken ihmisten tungeksinnan ja hälyn jälkeen. Hän tarvitsi rauhaa ja hiljaisuutta voidakseen rukoilla ja kuulla Isäänsä, koska hän halusi kulkea Isän johdatuksessa.

Tämän suorittamista vaativan yhteiskunnan keskellä meidän pitää nähdä, että Jeesuksen esimerkki tässäkin on ihmiselle tarpeellinen. Itse olen suorituskeskeinen ihminen. Vaikka olen ehkä joissain asioissa tyhjäkäynnillä ja hitaalla niin toisissa asioissa kokoajan suorittamassa jotakin. On vaikea rauhoittua kun on opetettu lapsena siihen, että lepo on laiskuutta ja ylisuoriutumalla eli suorittamalla asiat liian tarkkaan ja liiankin hyvin, saa edes jonkinlaista hyväksyntää, vaikka ei silti kehuja.

Ihmismieli tarvitsee lepoa ja palautumista. Jatkuva suorittaminen kuluttaa voimia ja myös aivokapasiteettia. Jeesus pyysi, että heittäisimme kaikki murheet ja taakat hänen kannettavikseen. Sen opettelu lienee monelle suorittajalle ja ylisuorittajalle vaikeaa. On se.

Mutta kuten Jeesus sanoi, ettei murehtimisella voi lisätä yhtään elämänsä pituutta, niin kannattaa opetella kiinnittämään katseensa Jeesukseen ja Jumalan lupauksiin, jotka löytyvät Raamatusta, eikä jäädä jumiin niihin elämän ongelmakohtiin. On paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa joten niiden murehtimisesta on osattava irrottaa ja luotettava ne Isän Jumalan käsiin.

Lepo Herrassa on keskittymistä Jumalan läsnäoloon ja luvattuun apuun ongelmia sijasta. Asioilla on tapana järjestyä, koska Jumala on suurempi kuin ongelmat. Ongelmia ratkottavaksi riittää, ihan joka päivälle omansa. Ei siis kanneta murhetta huomisesta.

”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.“” (Matteus 6:34)

”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Korinttilaiskirje 4:16-18)