Sana aamuun 11.3.26 klo 7.00

Aamun ajatuksia:
Erään ystävän sanat jäivät mieleeni, vaikka asia on ihan tuttu mutta se asia puhutteli uudelleen. Kyse on siitä, että meidän tulee sulkea pois elämästämme ja ajatuksistamme kaikki se mikä on epäpyhää ja myös siitä mitä teemme, emmekä enää salli itsellemme kompromissejä maailman kanssa. Kysymys on siis elämän ja mielen puhtaudesta, pyhittymisestä Jumalan mielen mukaiseen elämään.

Kyse ei ole nk. ylihengellisyydestä, ja mitä se yleensä onkaan? Ylihengellisyys on eräänlainen termi ihmisestä, joka on muiden mielestä vähän hurahtanut. Mutta eikö kyse ole siitä, että ihminen haluaa lähemmän suhteen Jumalaan ja ihminen on löytänyt sen, mutta se menee muilta yli ymmärryksen. Eikö tämä ole juuri sitä hullutusta ihmisten mielestä?

Se että joku on täynnä intoa Jumalasta, ärsyttää jopa uskovia, niitä jotka eivät ole halunneet astua, syystä tai toisesta, siihen virtaan mukaan ja silloin täytyy keksiä joku termi, että kyseessä on ylihengellinen ihminen. Tavallaan se on eräänlaista pilkkaamista tai ivaa.

Jos Jumala tarjoaa elävää vettä ämpärillisen, mutta otat vain yhden lasillisen vettä, sammutat janosi ja se tekee sinut uudeksi mutta riittää vain hetkeksi. Riittääkö se lasillinen kuinka pitkään, kun voisit saada koko ämpärillisen vettä, joka mullistaa pysyvästi oman elämäsi ja muiden elämän?

Totuus on se, että harva uskova haluaa ottaa sitä ämpäriä vastaan, koska sen kantaminen on raskasta. Suuremmalle osalle tuntuu riittävän vain lasillinen vettä, joka vie janon vain hetkeksi kerrallaan, mutta se jolla on ämpärillinen vettä, sillä on aina juotavaa.

Sen ämpärillisen myötä ihmisen elämään avautuu uusi maailma. Kun hän kantaa sitä ämpärillistä vettä niin hänen elämänsä muuttuu niin, että silloin muuttuu myös muiden ihmisten elämä, koska siitä ämpäristä riittää vettä muillekin, koska se on ylitse vuotava.