Jumala näkee sydämeen, ihminen ei. Emme myöskään voi vaatia täydellisyyttä keneltäkään ja vähiten niiltä, jotka eivät ole uskossa, koska emme ole itsekään täydellisiä.
Jos uskovaiset mellastavat väittelevät keskenään ja riitelevät ja taistelevat somessa pahemmin kuin ei uskovaiset niin kuka uskoon edes haluaa tulla? Kun uskovaiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuin pedot, niin kuka sellaiseen uskoon haluaa tulla? Jos uskovaiset riepottelevat ei uskovaisia kaikilla somepalstoilla ja haukkuvat ja tuomitsevat heitä ties minne, niin kuka sellaisen uskon haluaa itselleen?
”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kolossalaiskirje 4:5-6 )
Uskova ei voi odottaa tai vaatia uskon ulkopuolella (eli uskomattomilta) olevilta sitä käytöstä mitä Jumala omiltaan odottaa.
”Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli — sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä — ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” (1. Pietarin kirje 4:1-5)
Uskovien taholta uskon ulkopuolella olevien avoin tuomitseminen aiheuttaa aina vastareaktion, koska he eivät ymmärrä rikkovansa Jumalaa vastaan, koska he eivät tunne Jumalaa, eivätkä usko Jumalan Sanaan.
Mutta kun me elämme maailman keskellä, meidän uskovina tulee olla ymmärtäväisiä niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ymmärrä mitä usko on. Uskovan tulee puhua suloisesti ja Jumalan Sanan viisaudella sen mukaan mitä tilanne vaatii. Se ei tarkoita Raamatulla päähän paukutusta eikä pakko evankeliointia. Vaan ennen kaikkea sitä rakkauden osoitusta millä Kristus itse kohteli kaikkia hänen luokseen tulleita ihmisiä.
”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kolossalaiskirje 4:5-6)
Ainoastaan itsessään viisaita fariseuksia ja lain oppineita Jeesus avoimesti kritisoi.
”Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: “Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä”. Mutta hän sanoi: “Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!” (Luukas 11:45-46)
Se joka toiselta vaatii täydellisyyttä on velvollinen itse elämään täydellistä elämää.
”Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;” (Roomalaiskirje 2:1-3, 12)
Uskovaisuus ei oikeuta tuomariksi tässä ajassa.
”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.” (1. Korinttilaiskirje 4:5)
Onko opetus laupiaasta samarialaisesta unohtunut uskovilta?
”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin”.” (Luukas 10:36-37 )
Samarialaiset olivat halveksittuja juutalaisten keskuudessa ja heitä pidettiin uskosta osattomina heidän oppinsa takia. Kuitenkin Jeesus osoitti juuri samarialaisille erityishuomiota osoittaen näin että uskon ulkopuolella olevia tulee kohdella rakkaudellisesti ja armahtavaisesti, kuten naista Sykarin kaivolla. Jeesus osoitti kyllä totuuden ja kertoi mitä hän oli tehnyt mutta ei tuominnut vaan kertoi pelastuksen mahdollisuudesta ja naisesta tuli evankelista samantien ja hän haki koko kylän paikalle kuulemaan Jeesusta.
Mikähän on meidän asenteemme uskon ulkopuolella olevia kohtaan, kun me aivan revimme ja raatelemme omiakin lampaita niin eikö silloin kyse ole susista lampaiden vaatteissa? On aika katsoa peiliin ja mennä itseensä onko pusakan alla susi vai lammas? Lampaat ovat hajallaan, ja Herra on tulossa pian. Erittäin pian. Kun Herramme tulee niin tapaako Hän täällä toisiaan haukkuvan ja sättivän uskovien lauman vai löytääkö vielä jostain laupiaita samarialaisia, joilla on Kristuksen mieli?
”Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”” (Luukas 18:8)
