Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. (Ps. 43:5)
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Olosuhteista napiseminen
Korittolaiskirjeen 10. luku alkaa näillä jakeilla. Aloin pohtia olosuhteista napisemista. Mikä siitä tekee niin vakavan asian?
”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: “Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään.” Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Kor. 10:1-14)
Epäuskoinen napisee
Mooseksen kirjan kohdissa 2. Moos. 17:2,7 ja 4. Moos. 21:5,6 kerrotaan miten kansa napisi Moosekselle: ”Miksi toit meidät tänne kuolemaan?” Milloin napinan aiheena oli veden puute ja milloin se, että on vaan mannaa muttei ole lihaa. Kansa oli jo nähnyt ihmeitä ja merkkejä, eikä vieläkään uskonut Jumalan huolenpitoon. Kansalla oli tapana valittaa ja marista epäuskoisena milloin mistäkin. Napina oli epäuskoisten marinaa olosuhteista.
Korittolaiskirjeen 10. luvussa mariseminen on epäuskoa, mikä rinnastetaan jakeessa 14 epäjumalan palvelemiseen. Jäin tarkemmin pohtimaan mikä siitä tekee epäjumalanpalvelusta? Kun ihminen valittaa olosuhteista hän alistuu silloin mieleltään siihen tilaan joka vallitsee tässä näkyvässä maailmassa ja tämän maailman olosuhteissa. Silloinhan hän myös epäilee Jumalan mahdollisuuksia asian suhteen. Epäusko on siis vihollisuutta Jumalaa kohtaan ja sen takana on sielun vihollinen.
Epäuskoinen ihminen luottaa enemmän tämän maailman olosuhteisiin ja voimiin kuin siihen, että Jumala on kaikkivaltias ja yli kaikkien olosuhteiden. Hän on siis tämän maailman orjuuden ja ikeen alla enemmän kuin uskoisi Jumalan kaikkivoipaisuuteen. Epäuskoinen ihminen ei siis koko sydämessään tunnusta tai luota Jumalaan kaikki voivapana Jumalana, vaikka Jumalaan uskoisikin. Ja se joka tässä näkyvässä maailmassa vaikuttaa ja hallitsee, on pimeyden ruhtinas, joka ei helpolla luovuta omaa valtiuttaan pois ja siksi se taistelee uskoa vastaan, kylväen epäuskon siemeniä ylt’ympäriinsä.
Kaikki tunsivat Jeesuksen maineen
Vaikka Jeesus oli ihmeiden tekijä ja vaikka kaikki kansa tunsi hänen maineensa, niin silti hän törmäsi omassa kotikaupungissaan epäuskoon.
”Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.” (Matt. 13:58)
”Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: “Daavidin poika, armahda meitä.” Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: “Uskotteko, että minä voin sen tehdä?” He sanoivat hänelle: “Uskomme, Herra.” Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: “Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” Ja heidän silmänsä aukenivat. Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: “Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää.” (Matt. 9:27-30)
Usko koetellaan
Jeesus puhui vahvasta uskosta, jossa ei ole epäilemiselle tilaa. Mutta se on ihmiselle usein vaikeaa. Esimerkiksi Jeesus oli juuri ruokkinut ihmeellä kansanjoukon ja sen jälkeen hän vaati opetuslapsia astumaan veneeseen. Koska hän vaati, voidaan olettaa, että opetuslapset epäröivät lähteä veneellä kovan tuulen vuoksi. Mutta Jeesus tiesi mihin hän heidät lähetti ja halusi, että heidän uskonsa kasvaisi, koska he saisivat kokea koetuksen keskellä Jumalan huolenpidon.
”Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: “Se on aave”, ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: “Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö.”
Pietari vastasi hänelle ja sanoi: “Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten.” Hän sanoi: “Tule.” Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: “Herra, auta minua.” Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: “Totisesti sinä olet Jumalan Poika.”
Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat. ” (Matt. 14:22-36)
Vanhurskas on elävä uskosta
Ihmiselle joka luottaa vain fyysisiin aisteihinsa, ei käsitä helposti sitä, että on olemassa ulottuvuus, joka ylittää kaiken mitä tässä näkyvässä maailmassa on. On siis inhimillisesti ja yksinkertaisesti helpompi luottaa näkyvään maailmaan eli luotuun kuin Luojaan.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta.” Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. (Room. 1:17-25)
Jopa Johannes Kastajakin, joka tunsi Jeesuksen ja todisti sanoin että hän oli Jumalan Poika (Joh. 1:34), niin koetuksen keskellä hänkin epäili uskoaan ja ajatuksiaan ollessaan vankilassa ja lähetti Jeesukselle sanan:
Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa
sanomaan hänelle: “Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” (Matt. 11:2-3)
Usko tulee sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen lahjana ihmisen sydämeen. Sitä voi ottaa itse mistään, mutta sitä voi kyllä ruokkia etsimällä pysyvää yhteyttä Jumalan kanssa. Rukous ja Jumalan sanan tutkiminen ovat elinehto uskolle.
Ja apostolit sanoivat Herralle: “Lisää meille uskoa.” Niin Herra sanoi: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ‘Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä. (Luuk. 17:5-6)
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hepr. 11:1)
Helposti horjumme uskon tiellä
Kuten Pietarin kohdallakin, uskomme on ajoittain horjuvaa. Kun tulee koetus alamme helposti tuijottaa niitä aaltoja, jotka vyöryvät ylitsemme. Kun täytyisi katsoa Kristukseen ja hänen voittoonsa tästä maailmasta.
…silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. (Hepr. 12:2)
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (2. Kor. 4:7-9)
Rukous ja Jumalan sanan tutkiminen ovat elinehto uskossa kasvamiselle, uskolle, toivolle ja rakkaudelle.
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä… (Jaak. 4:8)
Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt. 7:7-11)
On muuten ihan oma valinta haluatko napista vai kiittää…
