Rukous, Osa 1.

Taistelurukous on esirukoilijan voima-ase, sillä kaadetaan vihollisia. Ja sellaiset rukouskokoukset joissa etsitään ensin Jumalan kuulemista, mitä Jumala haluaa meidän rukoilevan siinä hetkessä niin niiden kautta murskataan pimeyden linnoituksia.

Meidän tulee myös rukoilla toinen toistemme puolesta ja vahvistaa toinen toistemme uskoa. Yhteisessä rukouksessa on voimaa suunnattoman paljon enemmän kuin yksilön omassa rukouksessa, joka sekin on jo valtavan voimallista.

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,” (1. Timoteuskirje 2:1)

Oman rukouksen tärkeys

Uskovan täytyy oppia rukoilemaan itsekin Jumalaa ja luottamaan Jumalaan.

Jotkut uskovat eivät rukoile, vaan hakevat jatkuvasti apua elämäänsä muilta eli eivät itse elä rukouksessa, koska ajattelevat ettei tarvitse tai ei ehdi tai ettei Jumala kuule heitä vaan tuota pastoria tai jotain muuta henkilöä.

Tällainen uskova ei turvaa Jumalaan vaan ihmisiin. Hän ei opi luottamaan omassa elämässään Jumalan voimaan, vaan hän luottaa siihen että Jumala vastaa hänelle vain jonkun ihmisen kautta.

”Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:17-18)

Lakkaamaton rukous ei ole pelkää elämää polvillaan, vaan elämän asenne, kuin hengitys. Se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevaa kiitosta ja ylistystä ja anomista, joka hetki ja joka hengenveto.

Henkilökohtainen suhde

Sitten usein käy niin, että Jumala ottaa nämä inhimilliset turvat pois ympäriltä niin, että uskova joutuu etsimään Jumalaa yksinäisyydessä. Se on Jumalan koulua, jonka kautta Jumala haluaa vahvistaa henkilökohtaista suhdettaan Ihmisen kanssa. Jumala haluaa jokaisen kanssa henkilökohtaisen, toimivan vuorovaikutussuhteen. Tässä koulussa kasvaa vahva rukoustaistelija, joka kuuntelee ensin Jumalan ääntä ja luottaa uskon kautta Jumalan resursseihin, vaikka olosuhteet olisivat millaiset tahansa.

”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.” (Job 33:14 )

Luottamus

Kaikki eivät tähän kouluun kuitenkaan suostu, sillä siinä otetaan pois kaikki omavoimaisuus ja itseriittoisuus niin, että jäljelle jää vain Jumala. Se tila on sellainen, että uskova tietää kävelevänsä ikään kuin tyhjän päällä mutta luottaa siihen, että häntä kannattavat iankaikkiset käsivarret. Eikä hän sorru eikä romahda tyhjän päälle, vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa. Jokaiselle tulee elämässä monenlaisia aallonpohjia, mutta Jumala on luvannut nostaa aina ylös.

Olemme tässä maailmassa jatkuvassa sodassa pimeyttä vastaan. Siksi Jumala haluaa meidän kaikkien oppivan voimakkaiksi rukoilijoiksi.

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: ‘Hävitä!’” (5. Moos. 33:27)