Vihollinen saa ihmisen ansaan tuomalla ihmiselle valheellisia ajatuksia:
”Ei sinusta ole mihinkään. Et sinä ole missään niin hyvä, kun nuo toiset. Sinun panoksellasi ei ole mitään merkitystä. On ihan samantekevää yrittää mitään. Voit yhtä hyvin löhötä kotona ja katsoa telkkaria. Et sinä kuulu noiden muiden joukkoon, kun ne muut on niin paljon parempia ja hengellisempiä uskovia kuin sinä.”

Vihollinen valehtelee ja latistaa uskovan syöttämällä mieleen ajatuksia mitättömyydestä ja siten tekee hänestä velton. Sillä tavalla vihollinen pyrkii sammuttamaan innon ja liekin, Pyhän Hengen tulen uskovassa.

”Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.”(Roomalaiskirje 12:11)

Liika mukavuudenhalu velttouttaa

Mukavuuden halu on yleisin este, jolloin on vaikea hyväksyä asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.

Esimerkiksi vaikean asian, kriisin tai uhan edessä, tai joskus vaikka vain siivouksen edessä ihmisen luontainen taipumus on pyrkiä ajattelemaan asioiden olevan ihan okei, tai niin kuin niiden pitäisi heidän mielestään olla, ikään kuin mitään todellista ongelmaa ei olisikaan.

Päästäkseen eteenpäin ja selviytyäkseen tilanteesta täytyy kyetä hallitsemaan mielensä ja tunteensa, että kykenee näkemään realistisesti todellisen tilanteen eikä velttoilla.

Asioissa pitää kyetä olemaan rehellinen itselleenkin eikä selitellä ja vähätellä ongelmia. Vaikka totuuden myöntäminen ei tuntuisi hyvälle, se on kuitenkin ainoa tie vapauteen.

”ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.” (Johannes 8:32)

Lepo on välttämätöntä

Lepoa ei tule sekoittaa velttouteen. Velttous on eri asia lepo. Jumalakin lepäsi ja sääti ihmiselle myös levon, sillä se on ihmiselle aivan välttämätöntä.

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2. Moos. 20:11)

Luonnon talvilepokin muistuttaa levon tärkeydestä. Luonnossa kasvit ja myös eläimet varastoivat ravintoa talvea varten. Kun luonto käy talvilepoon se odottaa kevään valon ja lämmön saapumista mikä saa kaiken taas kukoistamaan.

Unentarve kasvaa samassa suhteessa rasitukseen nähden. Kun on raskaita elämänvaiheita, silloin kokee myös väsymyksen voimakkaammin ja väsyneenä negatiiviset ajatukset tuntuvat pahemmilta. Stressi aiheuttaa unettomuutta, mikä aiheuttaa univajetta, joka jatkuessaan kostautuu jossain vaiheessa, sillä ihminen tarvitsee unen palauttavaa voimaa.

Jos ajatellaan levon tärkeyttä tuottavuuden näkökulmasta niin hyvin levännyt ihminen saa aikaan asioita parhaiten, olipa kyse ajatus- tai fyysisestä työstä. Lepo ja palautuminen on aivan välttämätöntä.

Jumala, joka itsekin lepäsi seitsemännen päivän, sääti että ihmisen täytyy otsa hiessä tehdä työtä kuusi päivää ja levätä seitsemäs päivä ja pyhittää se Herralle, silloin työtä ei edes saanut tehdä.

Maan päällä ollessaan Jeesuskin vetäytyi yksinäisyyteen. Kaikki ihmiset tungeksivat hänen ympärillään kaikkialla mihin hän meni. Hän paransi sairaat ja puhui ihmisilletunteja. Eli piti rankkoja kokoussarjoja. Hän oli ihminen siinä missä me muutkin, hän väsyi ja tarvitsi lepoa. Jeesus on paras esimerkki kaikessa niin kuuliaisuudessa, ahkeruudessa kuin myös lepäämisessä.

Ylisuorittaminen pois elämästä - ahkeruus ja levon tasapaino kohdalleen.

Paavalin ohje nuorelle Timoteukselle:
“Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:12-16)

KATSO KIRJOITUS: Toivomme on tulevassa