Edellisessä kirjoituksessani mainitsin sudet, jotka saalistavat niitä, jotka eksyvät laumasta, mutta jos mietimme yleensä petojen taktiikkaa saalistaa, niin pedot poimivat saaliseläinten joukosta juuri väsyneet, uupuneet ja heikot yksilöt. Vertauskuvallisesti pimeyden pedot saalistavat uskossaan yksinäisiä, uskossaan heikkoja, uskossaan nuoria ja ymmärtämättömiä, kun taas lauman yhteys luo turvaa ja suojaa. Pidetään mielessä tämä.
Sudet saalistavat heikkoja
Katso noin kahden minuutin pituinen luontovideo, miten savannikoirat uuvuttavat saaliinsa… The power of the pack! Wild dogs’ AMAZING relay hunting strategy | Life Story - BBC
Susia tai petoja on monenlaisia niin luonnossa kuin näkymättömässä maailmassa. Toiset pyrkivät hiipimään salakavalasti heikon kimppuun, ja toiset juoksevat pitkään perässä ja väsyttävät uhrinsa. Sen takia heikkoja tulee hoivata ja ottaa heidät huomioon ja turvata heidän selustansa.
Yksinäinen on helpompi saalis - tarvitsemme toisiamme
Itselläni on kokemusta vaikeista elämäntilanteista, joissa olen jäänyt syvään yksinäisyyden kokemukseen. Jotkut vain voivottelivat ja puhuivat takana päin tietämättä ollenkaan tosiasioita. Ja tiedän, että joskus voi olla niin väsynyt vaikeuksista, että jää vain yksin taistelemaan ongelmiinsa. Yksin on avuton petojen edessä ja tiedän mitä se on, kun pedot tulevat. Yksin on helpompi saalis masennukselle, eksymiselle ja sille, ettei kuule Jumalan neuvoa.
Olen monesti pohtinut miksi kukaan uskovista tai seurakunnassa ei edes kysynyt minulta, että miten sinä jaksat? On ollu tilanteita, kun vahvasti profeetallisena ihmisenä tiesin ja vaistosin ihmisissä heidän asenteensa, ja se entisestään painoi alaspäin. Uskosta Jumalaan en ole koskaan luopunut, en vaikeimmallakaan hetkellä ja aina luotin, että Jumala on kanssani.
Onneksi minulla on ollut aina myös edes yksi hyvä ystävä, joka on tiennyt todellisen tilanteeni ja heidän tukensa on ollut matkan varrella erittäin tärkeää. Toisaalta nämä elämänvaiheet opettivat myös taistelemaan yksinäisyydessä. Mutta voi miten raastavaa on todeta, että yksin se oma risti on raskas kannettava ja joillekin se voi olla liikaa.
”Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.” (Luuk. 23:26)
Uskovan kohdatessa vaikeuksia, jos ei ole ketään, joka voisi ottaa edes hetkeksi siitä painavasta rististä kiinni, on todella heikoilla. Lähimmäisestä välittäminen on raamatullista ja se on ohjeeksi annettu, koska pedot tulevat hyökkäämään joka tapauksessa. Ne tulevat ihan yllättäen hyvänä hetkenä ja erityisesti heikkona hetkenä, kun ne huomaavat pienimmänkin mahdollisuuden hyökkäykselle.
Hoivatkaa heikkoja
Raamattu kehottaa empatiaan, huolehtimaan heikoista ja lähimmäisen rakkauteen, lähimmäisestä välittämiseen. Tästä esimerkkinä Jeesus kertoi laupiaasta samarilaisesta, minkä kertomuksen kaikki tuntevat. (Luuk. 10:27-37) Raamatussa myös lukee, että heikkoja hoivatkaa, toisin sanoen, älkää jättäkö yksin sitä, jonka elämäntilanne syystä tai toisesta on sellainen, että hänellä on vaikeaa ja on heikko tai uupunut.
”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” (Roomalaiskirje 14:1)
Jeesus usein sääli ihmistä, mikä tarkoittaa myötätuntoa ihmistä kohtaan. Jeesuksen sääli oli aktiivista, hän halusi tehdä jotakin auttaakseen ihmistä. Se ei ollut vain sanoja, jossa voivotellaan toisen elämää, vaan se oli toisen tarpeiden huomioimista, välittämistä, tukemista, lohdutusta ja auttamista. Juuri sellaiseen lähimmäisestä välittämiseen Raamattu useissa kohdin meitä kehottaa, olemaan kuin laupias samarialainen.
Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12:13-15)
”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: “Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun”.” (Roomalaiskirje 15:1-3)
”heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.” (1. Korinttilaiskirje 9:22)
Armeijassa on motto: Kaveria ei jätetä. Sen pitäisi olla motto seurakunnassakin.
Seurakunnan tehtävä on osoittaa kaikille millainen Kristus on
Uskovien ja seurakunnan tehtävä ei ole, juoruta tai puhua pahaa, eikä osoitella sormella syyllisiä, ei heitellä kiviä, eikä voivotella tyhjää, koska se ei auta ketään ja vain Jumala tietää asioista absoluuttisen totuuden ja on aina oikeuden mukainen. Meidän tulee olla laupiaita samarialaisia lähimmäisillemme. Raamatussa myös sanotaan, että älkää tuomitko ihmisiä, sillä yksin Jumala voi olla tuomari ihmiselle. Ihmisenä emme voi nähdä asioiden taustoja, jotka vain Jumala tietää. Siksi tulee auttaa lähimmäistä jaksamaan, erityisesti silloin, kun hän on taisteluiden ja vaikeuksien saartama, sillä jatkuva taistelutilakin väsyttää.
“Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt. 12:18-21)
Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. (Ef. 4:1-7)
“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. (Matt. 7:1-5)
Rukoilkaa lakkaamatta - vastustakaa vihollista
Voimme vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja niitä petoja pimeyden maailmoista. Kun Väsyneenä kaikki kokevat heikkoutta niin silloin paras ensiapu on Pyhä Henki, Jumalan voima - siksi juuri, rukoilkaa lakkaamatta.
Raamattu kehottaa jatkuvaan yhteyteen Jumalan kanssa. Sitä tarkoittaa rukoilkaa lakkaamatta. Sillä Jumalan Pyhä henki on persoona, joka antaa meille voiman jatkaa eteenpäin silloinkin, kun on uupunut ja tuntuu, ettei ole voimaa tai ajattelee olevansa umpikujassa. Jumalan lupaukset eivät kuitenkaan perustu tunteeseen, vaan kirjoitettuun sanaan ja totuuteen.
”Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. ” (1. Tess. 5:17-18)
Jatkuva rukous ei ole jatkuvaa polvilla olemista, vaan se on sisäinen tila Pyhän Hengen kautta, olla yhteydessä Jumalaan joka hetki ajatuksin, teoin ja sanoin. Se on aktiivinen keskusteluyhteys, jonka pitäisi olla avoinna koko ajan, kaikissa tilanteissa ja kaiken aikaa, ja tästä olen kirjoittanut blogiini usein.
Paavali rukoili kielillä paljon. ”Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;” (1. Kor. 14:18)
”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. ” (Room. 8:26)
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. (Jaak. 5:14-18)
Sota-asun kunnossapito
Efesolaiskirjeen 6 luvun sota-asumme kunto ja vahvuus on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon vietämme aikaa Jumalan kanssa henkilökohtaisessa suhteessamme Häneen, sanaa lukien, sanaa tutkien, rukoillen ja keskustellen, olemalla Jumalan kanssa vuoropuhelussa. Jokaisen uskovan tehtävä on opetella kuuntelemaan Pyhää Henkeä, meidän tulee oppia kuulemaan Hyvän Paimenen ääni elämässämme niin että erotamme sen kaiken maailman muista äänistä ja meteleistä.
Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, (Ef. 6:10-19)