TOTUUSSEERUMIA

Mukavuudenhalu turruttaa pullasorsat…

Olen joskus nähnyt uskovien seurakunnasta sellaisen kuvan, missä joku heittelee pullanpalasia sorsille, jotka kvaakkuen ja ahnaasti rientävät napsimaan parhaat palat suuhunsa ja vaappuvat pulleina ja tyytyväisinä pois.

Länsimainen hyvinvoinnin ympäröimä kristillisyys on tottunut hyviin ja mukaviin oloihin sekä siihen, että maailmassa on kaikenlaista mukavaa viihdykettä ja elämä on ihan kivaa ja helppoa, eikä ole valtavia kamppailuja asioiden kanssa. Sen seurauksena uskovia on alkanut vaivata kristillinen uneliaisuus, jossa kristillisyydestäkin on tullut vain kevyttä hetkellistä viihdykettä ja monille kuin jonkinlainen sunnuntain pullahetki.

Ilmestyskirja 1-4 luvut selittävät millaisia ovat lopunajan uskovat. Vaikka niissä luvuissa kerrotaan 7 eri seurakunnasta, kyse on myös yksilöuskovista, jotka muodostavat universaalin uskovaisten joukon. Kyse ei siis ole pelkästään joistain tietyistä maailmassa olevista seurakunnista.

Länsimaiselta hyvin voivalta maailmalta on kadonnut käsitys siitä mitä oikea kristillisyys tarkoittaa. Moni uskovainenkaan ei ymmärrä kristillisyyden voimaa ja kutsua. “heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:5)

Moni kyllä ymmärtää sen, että kun tullaan uskoon, siitä alkaa henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa, josta seuraa kristityn uskon kasvua tai pitäisi seurata.

“Ja hän sanoi heille: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” ” (Mark. 16:15-18)

Kysymys kuuluu, missä on Jumalan voima ja sen vaikutus kristittyjen elämässä?

Olen aiemmin monia vuosia elämässäni vain jotenkin kamppaillut eteenpäin, jonkinlaisessa epämääräisessä voimattomuuden tilassa, ymmärtämättä että voin myös itse vaikuttaa omaan tilaani. Olen itsekseni ihmetellyt, että miten saavuttaa se Pyhän Hengen voima, joka opetuslapsilla oli. Tietenkin olen aina kaiken avuttomuuden keskellä vakaasti uskonut, että Jumalan lupaukset ovat totta ja Hän on aina kanssani. Ja kyllä minusta on huolta pidetty.

Mutta vuosien varrella myös muiden kristittyjen elämää seuranneena olen huomannut, että ihmisillä on kyllä valtava halu Jumalan läheisyyteen, mutta silti liian monet kokevat, että he eivät kuule Jumalan ääntä, eivätkä he osaa tulkita sitä ja armolahjat puuttuvat tai ne jäävät ikäänkuin etäisiksi miten ne ilmenevät tai toimivat tai mikä on kutsu ja että, kun tietää kutsunsä siihen kutsuun tulee myös vastata.

Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. (Jaak. 1:22-24)

Sielunvihollinen on ovela. Se on saanut mukavuuden kautta uskovat uneliaksi niin, että hyvinvoiva seurakunta on kuin pullasorsat penkeissä, meiltä ei puutu mitään…

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. (Ilm. 3:14-18)

Sokea ei näe mihin on menossa

Jos uskonelämästä puuttuu Pyhän Hengen ohjaus, on sokea. Eikä silloin pysty erottamaan selvästi hyvää pahasta ja pahaa hyvästä, koska on niin tottunut tämän maailman tapoihin ja mukavuuteen sekä kiireeseen, ettei havaitse ajoissa mihin on eksymässä.

Jeesus sanoi heille: “Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? (Mark. 12:24)

Jos ei näe eikä tiedä sitä, miten suuri, pyhä ja kunnioitettava Jumala on, ei myöskään näe sitä kaikkea kuraa ja rapaa tässä yhteiskunnassa mikä pilkkaa ja halveksii Pyhää Jumalaa. Sitä on helppo olla maailman ystävä, kun oma mukavuus on niin mukavaa ja turvallista. Pullasorsa menee sunnuntaina noutamaan pulla-annoksen ja vaappuu tyytyväisenä takaisin kotiinsa. On niin paljon kaikkea kivaa, ettei Jumalalle jää aikaa eikä kukaan ehdi kuunnella Pyhän Hengen ääntä…

Sellainen länsimainen ns. kevyt kristillisyys on puuduttanut kuulijansa penkkeihin. Eikä uskossaan haalistunut uskova tai seurakunta hahmota sitä Jumalan suuruutta, valtavaa voimaa ja pyhyyttä niin selvästi kuin sellainen yhteisö, joka joutuu kamppailemaan vainoissa ja monissa vaikeuksissa. Silloin todellakin oppii näkemään Jumalan suuruuden ja pyhyyden, kun ei ole muuta apua missään ja siksi siellä toimii Pyhä Henki.

On tietenkin monia uskovia, joilla on elämässään suuria taisteluja ja vaikeuksia, mutta juuri niissä he myös kasvavat luottamuksessa Jumalaan, koska vaikeudet kasvattavat. Silloin kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvata Jumalaan, oppii luottamaan yksin Hänen apuunsa ja kasvaa siinä sekä Jumalan pyhyyden kunnioittamisessa.

“Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk. 12:48)

Susi saalistaa

Jeesus ja Paavali varoittivat, että uskovien keskuuteen tulee susia lammasten vaatteissa. Sudelle helppo saalis on eksynyt pullasorsa.

Yksi susi voisi olla sellainen joka korostaa ihmiskunniaa niin että katsotaan enemmän ihmiseen ja hänen saavutuksiinsa kuin Jumalaan. Kaikki sellainen mikä korottaa ihmistä itseään on lähtöisin ihmisestä itsestään ja hänen halustaan olla kunnioitettu ja palvottu. Sellainen on esimerkiksi Tyatiran seurakunta. (Ilm. 2:18-29)

Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. (Ilm. 2:20)

Paavali:
“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Ap. t. 20:29-30)

Smith Wigglesword, suri sitä että ihmiset tulivat tilaisuuksiin katsomaan häntä ja hänet haluttiin nostaa esille, sillä armolahjat toimivat voimallisesti hänen kauttaan. Hän toivoi, että ihmiset tulisivat etsimään ja kuulemaan Jumalasta.

Palvelutyössä kaikessa on kysymys siitä haluaako ihminen elää elämänsä Jumalalle niin, että vertauskuvallisesti antaa koko sydämensä Jumalan alttarille, ilman omia ehtoja, missä tuli saa polttaa kaiken kuonan pois ja tehdä ihmisestä kokonaan uuden astian jaloa käyttöä varten. Jumala yksin on pyhä, korotettu, palvottu. Jumala ei kunniansa jaa.

“Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään”. (Matt. 23:11-12)

“Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2. Tim. 2:21)

Nöyräsydäminen kunnioittaa Jumalaa

Raamattu kehottaa nöyryyteen, mikä ei ole nöyristelyä, vaan kuuliaisuutta, ja Hengen hedelmiä, Jumalan auktoriteetin ja pyhyyden tunnustamista. Se ei ole itsekehua vaan Jumalan korottamista, Jumalan pelkoa eli syvää kunnioitusta pyhää Jumalaa kohtaan niin että elää Hänen auktoriteettinsa alaisuudessa.

“Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” (Sananl. 16:18)

Kyllä ihminen voi myöntää omaavansa tiettyjä taitoja ja osaamista, mutta nekin tulevat Jumalan armosta. Sillä nöyrä ei kehuskele siitä miten hyvä itse on ja miten paljon hyvää tekee ihmisille. Ihmisellä ei olisi mitään, jos Jumala ei sitä hänelle antaisi. Jeesuskin sanoi Pilatukselle, ettei tällä olisi mitään valtaa häneen, jos ei sitä ylhäältä hänelle annettaisi. “Jeesus vastasi: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi.” ” (Joh. 19:11)

Mutta ihminen voi ihastua siihen, että häntä kehutaan. Hän tulee nälkäiseksi saada lisää kehuja ja kunniaa, mainetta, mammonaa. Valitettavasti se on myös sitä maailman ystävyyttä. Kahta Jumalaa ei voi olla, on valittava puolensa.

“Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Luuk. 16:13)

“Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)
~ Tässä yhteydessä Jaakob tarkoitti avionrikkojalla seurakuntaa, joka ei ole uskollinen Jumalalle.

Miten lähentyä Jumalan kanssa?

LYHYT OHJE: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa… eli anna henkilökohtaista aikaa Jumalalle ja keskity Häneen. Etsi, janoa ja lähesty, puhu Hänelle kuin ystävälle. Saat varman vastauksen, kun et luovuta. Siinä miten voimallisesti Jumalan voima ilmenee itse kullakin, on suoraan verrannollinen siihen, miten paljon vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa henkilökohtaisessa suhteessamme.

Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. (Matt. 6:5-7)

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä… (Jaak. 4:8)

Älkää siis murehtiko sanoen: ‘Mitä me syömme?’ tahi: ‘Mitä me juomme?’ tahi: ‘Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:31-34)

INFOA: Seitsemän Ilmestyskirjan seurakuntaa (Ilm. 1:20-4:11 )

Vaikka kerrotaan 7 eri seurakunnasta, kyse on myös seurakuntaruumiissa olevista yksilöuskovista, jotka muodostavat universaalin uskovaisten joukon. Kyse ei siis ole pelkästään joistain tietyistä maailmassa olevista seurakunnista.
Juutalaisilla tarkoitetaan uudestisyntyneitä uskovia, kuten alkuseurakunnassa oli, sillä Johannes kirjoitti alkuseurakunnan aikana sen mitä ilmestyksessään näki.
Bileamin oppi: Bileam Beorin poika, Petorista Eufratin rannalta kotoisin ollut näkijä, jonka Moabin kuningas Balak kutsui kiroamaan Israelia. 4 Moos. 22-24n ulkopuolella Bileam usein esitetään vääränä profeettana, joka viettelee israelilaiset epäjumalanpalvelukseen.
Nikolaiitat: uskonnollinen harhasuunta, jolla oli kannattajia Pergamonin seurakunnassa ja vihaajia Efesoksessa, Lahkon alkuperästä ja opista ei ole tietoja, ellei sellaiseksi lueta eräiden 2. vuosisadan kirkkoisien mainintaa, jonka mukaan lahkon perustaja oli antiokialainen käännynnäinen Nikolaos, yksi seitsemästä avustajasta, Ap.t. 6: 5. Lahkon sanotaan ulottaneen omaisuuden yhteyden myös sukupuolielämän alalle. Mahdollisesti nikolaiittain opilla tarkoitettiin samaa kuin Bileamin opilla. Kansanomaisen selitystavan mukaan Bileam, “kansan nielijä”, voitiin yhdistää nimeen Nikolaos, “kansan voittaja”; vrt. Ilm. 2: 14, 2 Piet. 2: 15, Juud. 11.

Efeso: Uskollisia uskovia mutta eivät elä ensirakkaudessa eivätkä tee niitä ensi rakkauden tekoja. Eivät hyväksy harjaoppeja.
Smyrna: Elää ahdistuksessa ja köyhyydessä, vainoissa ja ovat marttyyreita. Ahdistus 10 päivää (Numero 10 jumalallinen järjestys ja ihmisen vastuu)
Pergamo: Epäjumalan palvelusta, viettelee uskovia epäjumalan palvelukseen ja kiroamaan Israelia.
Tyatira: On sekä Iisebelin eksyttävä epäjumalan palveluksen henki, hengellinen haureus, eli uskottomuus Jumalan sanalle. Heitä kohtaa suuri ahdistus. Mutta heillä on myös muutamia, jotka ovat uskollisia.
Sardee: Hengellisesti kuollut seurakunta. Jonka joukossa on vain muutamia uskollisia.
Filadelfia: ”… olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Pelastuu ahdistuksesta.
Laodikea: Länsimainen harrastelukristillisyys. Haalea, penseä seurakunta, ei kylmä ei palava. Tuntee sanan mutta ei elä sen mukaan ja silloin ei ole kelvollinen Kristuksen ruumiiseen.
”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.”